Sain nauhotettua vauvan sykettä koneelle ja olisin sen tänne ladannut, mutta en saa sitä laitettua mitenkään päin :/ Äänitiedostona ei tule, youtuben kautta ei onnistu eikä itse tekemänä videonakaan saa tänne ladattua sitä. En tiedä onko vika siinä ku mulla on Linuxin käyttis omassa koneessa, niin en saa videota siihen muotoon, jota blogger ja youtube tukisivat. Noh, jospa se joku päivä onnistusi, pitää vaikka toisella koneella kokeilla :) Mutta siellä se taas nätisti sydän löi, nauhoituksesta pystyin laskee sykkeen, kun siinä näkyi se ääni sellaisena "kuvana" :D Syke oli 145 kertaa minuutissa :)
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Voihan selkäkipu!
Täällä sit taas kärvistellään oikkuilevan selän vuoksi. Alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää tämä kipuilu, tulee kouluunkin poissaoloja sen takia, kun en pysty menemään sinne tän kivun vuoksi. Yöllä ei saa nukuttua, heräilen jatkuvasti ja nukun todella katkonaisesti + pyörin koko ajan. Lihakset on siis niin pahassa jumissa keskiselästä, oikealta puolelta. Ihan tuossa selkärangan vieressä olevat lihakset. Hieronta helpottaa, noin vartiksi. Pitäs kokoajan olla hieromassa, että ois jotaki apua.. Nyt kohta ajattelin mennä apteekkiin käymään ja hakea sieltä Mobilatia, sen ainakin luvataan olevan turvallinen myös raskaana oleville. Tai sitten kylmägeeliä. Kunhan jotain, joka auttas :D Samalla sitten napata särkylääkettä myös. Mitenkäs muut odottajat, ootteko joutuneet käyttämään särkylääkkeitä tmv. raskauden aikana? Mä oon semmonen, että en ihan äkkiä ota särkylääkkeitä... Saa esimerkiksi olla melkeen tajun kadottava pääkipu ennenku suostun lääkkeen ottaa, jos otan silloinkaan :D Ei mulla oo lääkkeitä vastaan ees mitään, mut oon vaan niin jääräpää ihminen, että ajattelen kyllä kestäväni sen kivun ja pärjään ilman lääkitystä... Samalla asenteella luultavasti menossa synnyttämäänkin ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Inhottavaa toi selkäkipu! Ja jos mikään ei siihen auta.. :( on ollut mullakin aika pahoja kipuja pari vuotta sitten, nyt (ihmettelen kyllä) ei vielä ole tullut mitään selkäkipuja.. Tossa ensimmäisen kolmanneksen aikana jouduin ottaa aika useeseen otteeseen päänsärkyyn lääkettä, vaikka oon kans sellanen että mieluummin kestäis hetken sitä kipua, kun heti ottaa lääkettä, mut päänsärky on kyll sellasta et sitä ei kauaa siedä ja yleensä mulla vaan pahenee sen entisestään jos en ota särkylääkettä ajoissa.. Kyllä sitä aina vauvaa mietti, varsinkin tossa alussa, että miten siihen vaikuttaa lääkkeet, vaikka otin sen tietyn määrän päivässä mitä sai ottaa ja sellasta jota saa ottaa raskausaikana.. Hyvin se on tuolla masussa kasvanu, eikä mitään hätää sillä ole..
VastaaPoistaJoo mä kuulun kans samaan porukkaan eli ei lääkkeille. Kyllä saa aika lujaan jotaki paikkaa särkeä että lääkettä otan. Ja yleensä ne kivut on sitten sellasia mihin ei sitten enää ne särkylääkkeetkään auta... :D Voihan nyt kun sullakin toi selkä on noin kipiä. Itelläkin on välistä tuolta lavan ja selkärangan välistä kipeenä ja se kuulemma voi ihan johtua siitä kun ryhti muuttuu raskauden aikana. Se pilates tai jooga olis siihen ihan hyvästä...
VastaaPoistaNojoo, sama täälläki että sittenpä ne lääkkeet ei enää ees auta :D sama kyllä esim kuumeen kanssa, mä en ees muista millo viimeks oisin ottanu kuumeeseen lääkettä... Musta se kuumeen tarkotus on parantaa, mulla menny kaikki tauditki nopeemmi ohi ku ei ota lääkkeitä siihen.
PoistaJa joo, noi oisi varmasti niin kivoja, ärsyttää että täällä ei oo mahdollisuutta noihin :/
Täällä myös lääkkeistä kieltäytyjä. Naurettavaa, että otetaan pieneen pääsärkyyn 800mg..
VastaaPoistaNiinpä! musta tuntuu et välillä se kipu on vaan tavallaan hyväksi... Samaa ajattelen synnytyskivuistakin, nehän tuo lasta maailmaan eli ne on vaan hyväksi.. :)
PoistaMut tiiän montaki jotka ottaa jokaseen kolotukseen särkylääkkeen, sitten valitetaan että ku ei enää lääkkeet tehoa -.-
Itse olen joutunut turvautumaan elämäni aikana lääkkeisiin todella paljon, kovan migreenin vuoksi. Oikeat migreenilääkkeet sain vasta muutama vuosi sitten, vaikka olen kärsinyt "sairaudesta" jo lapsesta asti. Olen vuosien varrella oppinut kuitenkin elämään migreenini kanssa eli tiedän mikä aiheuttaa kohtauksen ja näin ollen olen pystynyt sitä välttämään jonkun verran.
VastaaPoistaRaskaus on kuitenkin vetänyt pakan aivan sekaisin ja varsinkin alkuraskaudesta sain todella pahoja kohtauksia vaikka en ollut tehnyt mitään, mikä normaalisti aiheuttaisi kohtauksen. Tietysti jätin migreenilääkkeet heti pois kun tiesin olevani raskaana ja neuvolassa sanottiin alunperin että saisin lääkitä migreeniäni vain Panadolilla.
Kun raskauspahoinvointi yltyi todella rajuksi, se aiheutti minulle niin pahoja kohtauksia että saatoin olla aivan sänkypotilaana. Lääkärille päästyäni, hän sanoi että saisin syödä migreenilääkkeitä pahoihin kohtauksiin. Se tuntui todella pelottavalta ajatukselta sillä migreenilääkkeethän supistavat verisuonia.. Lopulta kun pahoinvointi ja siitä aiheutunut viikon kestä päänsärky löi minut sängynpohjalle, yritin turvautua migreenilääkkeisiin. Se ei kuitenkaan auttanut ja lopulta jouduin tiputukseen, jossa sain suonensisäisesti Panadolia. Se vei kivun pois.
0len monesti yrittänyt hoitaa kohtauksen ilman lääkkeitä eli makaamalla pimeässä huoneessa, tyyny korvilla ja täydellisessä hiljaisuudessa. Kohtaus voi parantua sillä, mutta jos ei parannu, mennään ojasta allikkoon. Olen joutunut jo ennen raskauttakin tiputukseen migreenin vuoksi ja syynä on se, että kohtaus tulisi lääkitä heti kun se tulee. Myöhemmin lääkitys ei enää auta ja tuloksena on särky joka loppuu vasta suonensisäisillä lääkkeillä.
Tulipas seputus, anteeksi avautuminen! :D Pointti oli siis, että ole onnellinen kun pystyt elämään ilman lääkkeitä. Minulle lääkkeet ovat se pakollinen paha, johon joudun silloin tällöin turvautumaan. Mielummin tietysti eläisin ilman.
Mukava vain että kommentoit, tuli toisenlaistakin näkökantaa :)
PoistaTosiaan olen onnellinen että pärjään ilman lääkkeitä, mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka joutuu lääkkeisiin turvautumaan. Parilla kaverillani on myöskin migreeni ja olen nähnyt mitä se aiheuttaa eikä se tosiaan ole kiva :/ Joten ehdottomasti on hyvä, että on sitten olemassa sellaisia lääkkeitä joilla migreeni, tai oli nyt mikä vain, saadaan pysymään kurissa jotta se oma eläminen olisi helpompaa :)
Mä itse loppuunsa sairastelen harvoin, pääkipuakin mulla esiintyy ehkä kerran-pari kahdessa-kolmessa kuukaudessa :D ainut kipuilija on aina ollut tuo selkä, mutta se johtuu kierosta selkärangastani (notkoselän omistan) ja sen kanssa olen tottunut pärjäämään. Ja kun muistaa venytellä sen säännöllisesti niin ei onneksi vahvempaa lääkitystä tarvii. :)
Mutta kiva tosiaan kun kommentoit erilaistakin näkökulmaa tähän asiaan :)