Haastetta pukkaa

Poimin tälläisen haasteen Vanillan blogista, ja ajattelin näin tekemisen puutteessa tämän väsäillä.

10 vuotta sitten ...
1. Olin ala-asteella
2. Kävin pientä kyläkoulua
3. Minulla oli useampia kavereita
4. Aloitin heppailun aktiivisesti
5.  Rupesin ekan kerran "seurustelemaan"

5 vuotta sitten ...
1. Aloitin lukion
2. Minulla alkoi gootti-vaihe
3. heppailin edelleen ahkerasti
4. suunnittelin oman hevosen hankintaa
5. tulevaisuus oli ihan auki

3 vuotta sitten ...
1. Olin täysi-ikäinen
2. Sain ajokortin
3. Kävin vikaa vuotta lukiossa
4. Kirjoitin ylioppilaaksi
5. Aloin seurustella ekaa kertaa "vakavasti"

1 vuosi sitten ...
1. Aloitin autopuolen
2. Muutin ekaa kertaa yhteen jonkun kanssa
3. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin
4. Sain ekan ihan oman kissan
5. ...ja ekan oman koiran

Kuluneena vuonna ...
1. Erosin omasta tahdosta
2. Löysin sen "elämäni miehen"
3. Tein positiivisen raskaustestin
4. Olen pohtinut tulevaisuutta
5. Olen ollut onnellisempi kuin koskaan

Eilen minä ...
1. Kirppistelin ystävän kanssa
2. Söin grilliruokaa
3. Juttelin parhaan ystävän kanssa 
4. Ihastelin vauvanvaatteita
5. Kävin lenkillä

Tänään minä ...
1. Nukuin ihmeen hyvät yöunet
2. Aion käydä asioita hoitamassa
3. Koitan käydä lenkillä
4. Lueskelen vauvajuttuja
5. Suunnittelen uuteen kotiin muuttoa

Huomenna minä ...
1. Aion käydä Kajaanissa
2. Järjestelen asioita
3. Selvittelen mahdollisuuksia
4. Lähden ajoissa liikkeelle
5. Olen stressaamatta

Ylihuomenna minä ...
1. Käyn koulussa
2. Juttelen ryhmänohjaajan kanssa
3. Haluaisin tehdä jotain kivaa
4. Jännitän ensiviikkoa
5. Odotan että pääsee muuttamaan

Vuoden päästä minä ...
1. Olen toivottavasti äiti
2. Vietän perhe-elämää
3. Olen onnellinen
4. Jatkan koulua
5. Iloitsen pienistä asioista

Heppailua ja eka neuvola

Viikonloppuna, tai no sunnuntaina, kävin kotosalla pikkuisen heppailemassa. Käytiin siskon kanssa ajamassa pulleroponilla lenkki, oli kivaa, joskin kärryillä meinaa aina tulla vähän kylyyyymä :-D Sen lisäksi kävin taluttelemassa omaa papparaista. Olisi muuten voinut kivuta selkään, mutta papalta puuttuu kenkä + sillä on vielä kesä"renkaat" alla. Tiistaina käy kengittäjä laittamassa talvipopot sit alle. Mutta pappaki oli innoissaan kun pääsi vähä käppäilemään :-) Alla vklopusta kuvia :-)

Pullean ponin kärryillä...

Pieni pallero♥

Mamman komistus ♥

Juu, hevoseni on aika fiksu toisinaan....

söppänä :)

Tänään aamulla oli sitte eka neuvolakäynti. Viikotki varmistui, nyt on menossa 7+4 :-) Neuvolatäti oli ihana, todella mukava ja ystävällinen. Kyseli kaikki mahdolliset, mittaili verenpaineen, täytteli neuvolakorttia ja jakeli mulle todella ison kasan lippuja ja lappuja, sain Vauva-lehden ja muita lehtiä ja kirjoja :-D Uusi aikaki varattiin, se on jo 8.11. eli ensi viikolla. Se on aika lääkärille ja samalla siinä on ensimmäinen ultra ♥ Jänskättää jo nyt :-) Verenpaineet mulla muuten oli tosi matalalla, 103/55 :-D Tosin aina on mulla ollu todella matalalla (kerran oli yläpaine 99 o_O). Missään ei ollu mitään probleemia ja toivotteli vaan onnellista odotusaikaa :-) Nyt tän alkaa oikeasti käsittää silleen todelliseksi. Ja varmasti vielä jos ekassa ultrassa jotaki näkyy nii sitte vielä enempi :-)

Muuten sit on kans menny ihan jees, joskin nyt oon useampana yönä heränny pahoinvointiin. Yleensä aamuyöstä, sit pyörin siinä 15-20 min ja nukahan uudelleen. Outoa.
Mut hyviä uutisia sen verran, että päästään isännän kanssa muuttamaan tällä viikolla, saatiin omakotitalo vuokralle♥ Talo oli aivan ihana, rakastuin siihen. Odottelen innolla et pääsee sisustamaan yms... :-D

Joo, semmoista tällä kertaa siis, ens kertaan taas ;-) Ja hei, jos joku lueskelee näitä joskus nii klikkailkaapa tuolta postauksen lopusta aina tuota "luin" nappulaa, thäänks :-)

Pohdiskelua raskaudesta ja synnytyksestä, sekä kamppailua kera pahoinvoinnin

Eilisilta ennen nukkumaan menoa meni "ihanissa" pahoinvoinneissa. Tuntu et ei uskalla seisaalleen nousta, oksetti niin pirusti. Aamulla sitte yllätys yllätys, herätessä armoton paha olo. Onneksi aamun paha olo häviää kun saa syötyä jotakin, joskin välillä se on hankala ahtaa ruokaa naamariin kun yököttää... Toisaalta pahoinvointihan on vain hyvä asia, pitäs olla kaikki okei yms. Oksentaa ei ole toistaiseksi tarvinnut ja toivottavasti ei tarvitse. Raskaus + emetofobia, hieno yhdistelmä. Jos joku ei tiedä, emetofobia tarkoittaa oksentamisen pelkoa. Pääasiassa itsellä fobia on suht lievä, eniten pelkään saavani vatsataudin. Muuta oksentamista en sinänsä pelkää, joskin kun tuntuu et pitäs oksentaa, iskee se paniikki vaikka olenkin koittanut psyykata itseäni että ei se niin paha oo jos raskauden takia oksentaa. Mutta se siitä fobiasta, palaan aiheeseen joskus toiste uudelleen ja tarkemmin.

Uutena oireena mulla on pikkuhiljaa alkanu ilmaantua ärtymyskohtaukset. Tuntuu että pikkusetki asiat rupee suututtaa ihan pirusti. Vielä en ole räjähdellyt, osaan toistaiseksi ainakin hillitä itseni sen suhteen :-D Saas nähdä sitten myöhemmin. Muuten itsellä on aika laaja oireiden kirjo ollut jo näin alussa, on pahaa oloa, tissien arkuutta, väsymystä, vessassa ravausta, turvotusta, juilintaa alavatsassa... Turvotus varsinkin on kovaa, näyttää jo nyt et mulla on kauhea vauvamaha, ja varsinki ku ite on hoikka ihminen niin tuo turvotuski näkyy :-D

Olen muuten pohdiskellut tässä viime päivinä paljonkin tätä raskautta ja sitten mahdollisesti tulevaa synnytystä. Koskaanhan ei voi tietää miten tässä käy, kaikki on niin alussa vasta. Keskenmeno pelottaa, enkä tahdo niin käyvän. Tuntuu, että jo nyt tuohon pieneen elämään tuolla on jotenkin vahva side. Tulee sellainen "äiti pitää susta huolta"-olo.

Synnytystä olen miettinyt erityisesti ja mulla on aika vahva päätös siitä, että mä haluan synnyttää ilman puudutuksia. Puudutukset sitten jos homma kestää kauan tai tuskat on hirveät. Mutta jos synnytys on nopea, niin mä tahtoisin vetää sen ilman "mömmöjä". Ihan vaan sen vuoksi, et niissä mömmöissä voi olla aikalailla haittoja vähän joka asiassa. Tää on mun ensimmäinen synnytys joo, eikä mulla ole hajuakaan millasta se homma tulee olemaan (ainoat nähdyt synnytykset telkkarissa ja kaikki sen nyt tietää millasta se siellä on), mutta mä tahdon oikeasti yrittää. Se kipu on vaan sen hetken ajan ja mä uskon että se unohtuu siinä vaiheessa kun sä saat sen pienen käärön sieltä. Ja muutenki "mömmöttömistä" synnytyksistä oon enemmän kuullu hyvää. Plus näin läppänä jos heitetään, niin piikkikammoisena mä varmaan enempi pelkäisin sitä epiduraalipiikkiä kuin niitä kipuja :-D

Mies ei ollut kovin kannustava sanoessani että ilman puudutuksia aion kokeilla. Olisin toivonut tukea asiaan, mutta sain vain aliarviointia ja "varmuuden" siitä että en varmana kestä ilman puudutuksia sitä kipua. Reilu meininki siis... Toki se on ollu omien lapsiensa synnytyksissä mukana (miehellä aiemmasta liitosta lapsia siis) ja nähny sen homman, mutta jokainen nainenhan on erilainen raskautensa ja synnytyksensä kanssa. Tukea olisin siis toivonut, en täystyrmäystä. Mut jospa sen siitä sais olemaan minun puolella tässä asiassa...

Muutamia pohdintoja lukuunottamatta mulla on pirun hyvät ja positiiviset fiilikset tästä raskaudesta. Kuhan toi pahoinvointi loppuisi pian niin sit mä oisin tyytyväinen :-D Tottakai esikoista odottavana vähä yhet sun toiset asiat jännittää, mutta kaikki selviää varmasti aikanaan ja asioillahan on tapana järjestyä. :-) Eniten mä ehkä odotan sitä että masu rupeaa kasvamaan :-)

Tästäpä sitten jatketaan taas, nyt jos viettäisi loppu illan leffan parissa kultani vieressä. :-)

Otsikointi on yliarvostettua

Tänään ei ollu järin hyvä päivä. Joiltain osin ihan jees, mutta pääasiassa aika paska. Mulla oli paha olo melkein koko päivän, vasta iltaa kohti hellitti. Tottakai pahoinvointi on hyvä asia, se kertoo että kaikki on hyvin, mutta silti. Lisäksi kun päälle tulee väsymys, niin hohhoijjaa. Viime yön nukuin tosi huonosti, luultavasti johtuen siitä että luin artikkelin jostakin tutkimuksesta jonka mukaan raskaana ollessa ei kannata nukkua paljoa selälleen koska se lisää keskenmenon riskiä. Tietysti sitten heräilin yöllä vähän väliä siihen, että enhän vain nuku selälleni -.-

Jos olen laskenut oikein, mulla on nyt menossa rv 7+4. Toki voin olla väärässä, koska en ole laskutavasta aivan varma ja tuon Samsung Galaxy Minin raskauskalenteri näyttää viikot niin ihmeellisesti että en tiedä :-D Ensi maanantaina kuitenkin on ensimmäinen neuvola, joten eiköhän se sieltä selviä sitten tarkemmin. Raskaus jännittää, mutta toisaalta olen innoissani.

Koulun suhteen mietityttää. En ole ollut nyt pariin päivään koulussa ihan vain sen takia että on niin oksettava olo. En haluaisi olla pois, koska poissaoloja olen hommannut tälle syksyä muutenkin. mutta en jaksa huono vointisena keikkua öljyn hajuisessa hallissakaan. Kohta olisi työssäoppimisjakso, saa nähdä miten sen kanssa sitten. Toisaalta siihen mulla saattaa mielenkiintoakin riittää. Töissä kun oppii paremmin kuin koulussa...
Luultavasti lopetan joulun aikaan koulun ainakin siksi vuodeksi.

Mulla olisi kova himo päästä hevosen selkään, varmaan viikkoon ole ratsastanut... :-D Pitää yrittää vielä ottaa ilo irti (tosin varovasuutta noudattaen) ratsastuksesta, ennen kuin se pitää jättää kokonaan pois. Se ehkä jäänee eniten harmittamaan. Toki heppailla voi muutenkin kuin selässä istumalla :-)

Sellaista tänään, vähän lyhkäinen postaus, mutta jatketaan sit ens kerralla ;-)

P.S. Täällä ollaan saatu jo luntakin jonkun verran, toivottavasti tulisi lisää :-) Ikävästi vain huomiselle näytti vesisadetta... :-(

tule tule talvi jo...

#1 Esittelyä

Tästä tämä taas alkanee. Blogi meinaan. On tullut pari kertaa sitä pidettyä ja joka kerta jäi kesken. Nyt tätä blogisuunnitelmaa pyörittelin pitkään päässäni ja nyt päätin sen toteutella sitten.

Blogin otsikkoa voisin hieman valaista. Hevosvoimia ja Pieniä Unelmia. Hevosvoimat viittaa siihen, että blogissani tulee esiintymään kaikenlaisia hevosvoimia. Omistan ihan ikioman hevosen, suomenhevosruunan, vanhan papparaisen. Lisäksi sillä asuu kaverina shettistamma sekä siskoni lv-tamma. Toisinaan myös muita hevosia saattaa vilahdella blogissa. Toiset hevosvoimat liittyy sitten omaan autoharrastukseeni. Mieheni kanssa ostettiin kesällä meille projektiksi vanha kunnon dx-corolla, josta kuva vilahtaa tuolla bannerissakin. Projekti sillä, että laitettavaa siinä toistaiseksi vielä on ennen kuin se liikenteeseen saadaan. Lisäksi opiskelen ammattikoulussa autoasentajaksi.

Pieniä Unelmia taas sitten viittaa kaikkeen muuhun. Elämääni yleensä. Ja etenkin sellaiseen pieneen elämän alkuun joka sisälläni päätti ruveta kasvamaan. Joten osaltaan tämä tulee myös olemaan vauva/odotusblogikin. Raskaus on minulle ensimmäinen, joten senkin suhteen tämä on jännittävää ja uutta itselle. 

Tämä siis on ja tulee olemaan vähän sellainen kaikkeamahdollista-blogi. Kuviakin varmasti tulee, joskin en omista hienoa järjestelmäkameraa, joten sellaisia kuvia ei kannata odottaa ;-)

Niin, ja pitäisiköhän se vähän tätä kirjoittelijaa täällä valaista kans. Eli olen 21 vuotias nuori nainen. Opiskelen autoasentajaksi, joskin koulu jäänee kesken jonkun ajan päästä tämän pikkuisen syyn vuoksi. Mutta jatkellaan sitä sitten kun taas siltä kuulostaa. Muuten tälläinen tavallinen nuori aikuinen, kihloissa oleva ja kaikesta haaveileva :-) Niin ja löytyy mulla hevosen lisäksi myös kissakin :-)

Mutta tästä se lähtee sitten. Tää eka teksti olkoon nyt vaan sellainen esittelyteksti jonne voi kurkata jos mieli tekee, kohta lähdetään sitten bloggailemaan ihan tavallisia juttuja ;-)