maanantai 23. helmikuuta 2015

Pelon kohtaamista

Blogissa on taas syystä jos toisesta ollut hiljaiset ajat. Nyt kuitenkin päätin hetkeksi istahtaa koneen ääreen, joskaan en kuulumispostauksen muodossa, vaan toisenlaisissa asioissa.
Olen joskus bloginikin puolella maininnut, että minulla on emetofobia, oksentamisen pelko. Pelko on ollut tänä talvena hyvin voimakasta ja minua on ahdistanut jatkuvasti, että milloin me sairastutaan, nyt kun perhekin on isompi, yksi lapsi on päiväkodissa ja toinen koulussa. Ja ensimmäisessähän tunnetusti pöpöt jyllää näihin aikoihin hyvinkin riehakkaasti.

Tämä fobia on ollut minulla noin 10 vuotta, ja silloin viimeksi olen oksentanut vatsataudin takia. Viisi vuotta sitten oksensin juhlittuani liikaa 18-vuotissynttäreitä. Välillä on ollut parempia kausia ja välillä, kuten tänä talvena, huonompia kausia. Tämä talvi on siitäkin syystä vaikea, että esimerkiksi Facebook on ollut täynnä yrjöpäivityksiä ja noin jokatoisella on kuulostanut vatsatauti jylläävän.

Pari viikkoa sitten to-pe yöllä se meille sitten rantautui. Yllättäen, miehen poika, joka siellä päiväkodissa on, aloitti. Se alkoi yöllä, joten mun loppuyö oli aivan yhtä helvettiä. Tärisin paniikin kourissa monta tuntia ennen kuin sain neljäksi tunniksi nukahdettua. Siitä alkoi mun hysteerinen käsien jynssääminen, kloritilla hinkkaus ja syömälakko. En kyennyt syömään mitään käsin, en koskenut mihinkään ja välttelin naamaani koskemista. Hädin tuskin söin mitään.
Lauantaina sairastui mies ja miehen tyttö, Viivi selvisi pelkällä ripulilla koko hommasta. Sunnuntai aamuna mulla oli järjetön huono olo, joka kuitenkin meni ohi. Ajattelin, että jospa selvisin tästä tällä, niinkuin 16- ja 21-vuotiaana. Silloin sairastin mahataudin oksentamatta, pelkällä huonolla ololla.

Mutta. Maanantaina sitten se olo alkoi ennen puolta päivää. Se oli jotain aivan jäätävää, tuntui että en kyennyt edes istumaan. Tunnit ennen miehen töistä pääsyä tuntuivat ikuisilta. Viimein mies oli kotona ja mä lukittauduin kylpyhuoneeseen ja makasin kylppärin lattialla itkien pahaa oloa. Tuntui, että tekisin mitä vaan että saisin sen olon pois. Ja niinhän se pahin pelkoni sitten tapahtui. Oksensin, joskaan en juuri muuta kuin sappinesteitä, koska syömälakkoni vuoksi mahassa ei pahemmin muuta ollutkaan.

Se tunne sen oksentamisen jälkeen. Mulla oli voittajafiilis. Mä selvisin siitä. Mä en kuollutkaan. Vaikka se kamalaa olikin (milloinpa se kivaa oisi). niin mä selvisin, hengissä ja voittajana.
Ja se paha olo mikä mulla oli, se loppui kuin seinään. Toki olo oli vielä heikko, mutta se karmein olotila oli poissa.

Taudin jälkeen mulla on ollut helpompaa. Mun ahdistus on kaikonnut lähes olemattomiin, en stressaa enää, eikä pelko ja sen ajatteleminen ole jatkuvaa. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, että lähtikö pelko silti kokonaan, mutta ainakin eläminen on helpompaa. Se ei enää hallitse elämääni ja jokapäiväistä olemistani.


lauantai 3. tammikuuta 2015

Here we are

Huhhui, mä en tajua minne tää aika oikein katoaa... Taas nolottavan kauan aikaa edellisestä kirjoituksesta. Mä en vaan ehdi blogata pahemmin :D Päivät kuluu niin nopsaan, aamulla mennään tallille, iltapäivällä pois, haen miehen töistä, mennään kotiin, laitetaan ruokaa, syödään ja joko a)ollaan vaan loppuilta rauhassa tai b)mies käy jääkiekkotreeneissä (3x vko) ja mä oon lasten kanssa. Siinä ei paljo jää aikaa tietokoneella notkumiseen :) joka toinen vkloppu ainakin miehen lapset on äitillään ja yleensä silloin myös Viivi on isällään, joten vietetään parisuhdeaikaa kahdelleen tai käydään jossain. Tai sitten ollaan jääkiekkohommissa. Joka tapauksessa, hulinaa riittää jokaisena päivänä. Mutta kuten joskus taisin sanoa, bloggaan silloin kun siltä tuntuu ja kun ehdin.

Meille ei isompaa kuulukaan. Joulu ja uusivuosi meni ja ne sujui kivasti. Neiti kasvaa ja kehittyy joka päivä ja miten iso tyttö hänestä onkaan jo tullut! Osaa niin paljon jo asioita. Suurimpana asiana viime aikoina tapahtuneista lienee se, että hän osaa ilmoittaa jo hienosti (varsinkin isommasta) hädästään, joten kovaa vauhtia kohti kuivaa mimmiä mennään :)
Ja miten paljon jaksaa äitiä hämmästyttää, miten lapsi koko ajan enempi ja enempi osaa kommunikoida. Vastaa kysymyksiin, ilmaisee tahtonsa jne. Äiti vauvasta on kasvanut jo iso tyttö :)

Neitokaisen ihan eka kerhokuva, käytiin siis semmoisessa perhekerhossa :)

Me muuten muutettiinkin tossa joulukuun puolella. Muutettiin tämmöiseen paritalon puolikkaaseen mieheni (+ lasten tottakai) kanssa, saatiin vähän enempi tilaa :) Miehen tyttö sai viimein sitä omaa rauhaa ja oma huoneen ja Viivi ja mieheni poika (4 v) saivat yhteisen huoneen. Viivi ja mieheni poika muuten ovat kyllä semmoinen kaksikko että.. :D Ovat kuin paita ja peppu ja se on minusta aivan mahtava juttu. On kiva, kun miehen lapset ovat ottaneet Viivin niin hyvin perheeseen ja tytsy on heille kuin sisar.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Valloittava Viivi

Huomenet vaan kaikille! Täällä edelleen sairastetaan, joskin nyt on äiti vuorossa. Viikonlopun Kuopioreissu meni mukavasti, vaikkakin flunssassa ja vähän nuutuneella ololla. Mut shoppailtua tuli ja hotellikin oli oikein kiva :) Mukaan tarttui lähinnä vaatetta ja sitten heppatavaraa Hööksiltä. Hotellissa oli muuten aivan ihanat ruuat! Harmi vaan että flunssasena jäi maut maistamatta, mutta nooh... :D



Tähän väliin sanon, että varsinkin hevostenomistajat/hoitajat/ratsastajat (miksei muutkin), kantsii lukea tämä siskoni tekemä teksti, mä nauroin vedet silmissä ja ihan paikkaansa pitävää tuossa kyllä oli ;D Pääset tekstiin TÄSTÄ
Ajattelin nyt tässä "joutessani" koota pienen listan siitä, mitä pikku neiti 1v4kk nyt osaa, mistä pitää jne, joten olkaapas hyvät :)

* osaa kävellä, mutta kontaten pääsee vielä lujempaa

* tykkää huristella menemään Plaston mopolla




* osaa niistää. Tää on pirun hyödyllinen taito, nyt näin flunssakautena. Opeteltiin tässä yks kerta se, ja nyt joka kerta kun paperin vaan laittaa neitin nenälle, niin hän niistää hienosti. Helpottaa paljon, varsinkaan kun neitokainen ei tykkää nenäfriidasta yhtään.

* sanoo sanoja, mm. ei, joo, äiti, täti, heppa, kissa, mamma, ota, tuo, kiitti, kurkku(sanoo toki että "kuukku"), pöö, prumprum (auto, mopo jne), loppu, hauva, kakka, oho, huhhuh, namnam(tarkoittaa ruokaa) jne. Paljon oppii viikottain lisää ja toistaa paljon sanoja mieheni 4-v pojan perässä.

* juo ja syö itse, paitsi ei lusikalla. Lusikalla/haarukalla syömistä harjoitellaan vielä.

* ymmärtää paljon puhetta

* tykkää katsella kirjoja

* osaa kasata legoilla ja legot on suosikkileluja

* nukkuu täydet yöunet 20-07 ja päivällä nukkuu yhdet tai kahdet päikkärit, pituudeltaan alle tunti - 1,5 tuntia

* osaa kiipeillä ja varmasti myös kiipeilee _joka_ paikkaan. Saa äiti olla silmä tarkkana koko ajan :D

* osaa jo pyytää asioita

* tykkää harjata hiuksiaan :D ja pukea myös. Tietää jo mikä vaatekappale laitetaan mihinkin

* purkaa joka paikan ja kaikki kaapit

* omistaa hyvin vahvan oman tahdon

* lempiruokaa mm. kala, jauhelihakeitto, makaroonilaatikko, jauhelihaperunalaatikko, kanakastike jne.

* ei tykkää perunamuussista. Se syljetään aina pihalle :D Kanawokkikaan ei oikein uponnut.

* rakastaisi yli kaiken kaukosäätimiä ja kaikkien mahdollisten nappuloitten painelua

* hampaita löytyy melkein 11 :) Yhteensä kahdeksan etuhammasta (ylhäällä + alhaalla), yksi kokonaan puhjennut poskihammas alhaalla ja kaksi melkein puhjennutta poskihammasta ylhäällä :)

* käyttää vaatekokoa 80/86/92, mallista ja pituuksista riippuen. Viime neuvolassa oli pituutta 80,5 cm ja painoa reilut 10 kg.

* on aivan ihana ja valloittava persoona <3


torstai 9. lokakuuta 2014

Flunssaiset terveiset

Heipä hei täältä flunssaisten majapaikasta! Neitokainen sairastui lauantaina, nosti kuumeen 39 asteeseen ja sitä seurasi yskä ja flunssa. Käytiin lääkärissä eilen, koska yskä ei meinannut hellittää ja yöt alkoi mennä todella ikäviksi, kun pikku raasu ei saanut nukuttuakaan yskimisen vuoksi. Virusperäiseksi lääkäri totesi taudin (crp oli alle 5), mutta saatiin onneksi nestemäistä Ventolinea yskän helpotukseen :) Viime yö oli jo heti parempi, ei yskäisyn yskäisyä koko yönä.
Ja nyt sitten tietenkin äitikin sairastaa. Eilen oli jo vähän flunssainen olo, ja tänä aamuna sitten saikin olosta päätellä, että mullehan se iski kans. Onneksi tosin toistaiseksi ei ole kuumetta ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Viikonloppuna (la-su) oisi tarkoitus lähteä Kuopioon miehen sekä siskon + hänen miehensä kanssa. Ihan vaan ostosreissulle ja rentoutumaan. Viivillä onkin iskä-viikonloppu :)

pieni potilas <3
Tallillakin on tullut käytyä, Helin kanssa käydään oikeastaan lähes joka päivä. Nyt on ollu vähän sitä sun tätä ongelmaa hevosten kanssa, pahimpana varmaan meidän ponskin kaviokuume, jonka vuoksi pikku rassukka on nyt toistaiseksi ainakin poissa pelistä. Tarkemmin hevosten tilasta voi lukea Helin blogista, jonne pääset TÄSTÄ.
Hellulla sentään ollaan päästy ratsastelemaan jo jonkun verran.



Potilas-ponski

Tässä eilispäivän lenkki Sports Trackerilla kuvattuna :) ihan kätevä sovellus älypuhelimelle. 

Bloggailun pariin palaamisesta muuten vielä. Kovaa bloggailutahtia en uskalla lupailla, mutta kirjoittelen aina kun vain ehdin ja jaksan. Oli kiva saada palautetta teiltäkin, että paluuta on odoteltu :) Se tekee omalta osaltaan kirjoittamisesta mukavempaa. Sen verran pakko sanoa, että bloggerista en oo poissa pysynyt, oon käynyt aina teidän muiden blogeja lueskelemassa, vaikka hiljaisenpuoleinen lukija oonkin ollut, enkä oo innokkaasti kommentoinut postauksiin. Mut lukenut oon kaikki lukulistalla olevat :)

Mä kun itte olin laiska, enkä saanut aikaiseksi kuvauttaa missään Viivistä 1-vuotis kuvia, niin nyt onneksi saadaan niihinkin tilaisuus (vaikkakin muutaman kuukauden myöhässä). Ensi viikolla meillä on nimittäin perhekerhossa, jossa käymme siis, kerhokuvaus. Saadaan siis ees jonkinmoiset 1-vuotiskuvat :) Ollaan nyt käyty muutaman kerran perhekerhossa ja kerran MLL:n perhekahvilassa. Kumpikin on tosi kivoja, mut enempi pidin tosta perhekerhosta ja siinä varmaan tulee käytyäkin. Viivikin tykkää kun on muita lapsia.


Täytyis tässä joku päivä vähän purkaa kuvia koneelle ja väsätä kuvapostaus tuolta ajalta, kun oltiin poissa täältä blogimaailmasta :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

...and here we are

Hyvää huomenta kaikille ja terveisiä täältä meiltä! Meistä ei olekaan aikoihin kuulunut, mutta katsotaan nyt, saisiko tännekin aina välillä aikaiseksi kirjoitella.

Mitä meille sitten kuuluu nyt? Ihan hyvää. Neitillä on pieni flunssa päällä taas vaihteeksi (taitaa olla neljäs tai viides flunssa sitten kesäkuun). Eilen täytti 1 vuoden ja 4 kuukautta ja viime maanantaina neiti myöhäinen oppi myös kävelemään :) Äitiinsä tullut, minäkin lähdin vasta 1v4kk iässä kävelemään :)

Muutenkin menee hienosti, tää äiti haki kouluunkin. Saas nähdä pääsenkö pääsykokeisiin asti ja siitä sitten opiskelemaan. Oisi kyllä huippua jos pääsisi! Hain siis amk puolelle sosionomiksi.

Muuten meillä on semmoista perusarkea. Päivät touhuillaan, käydään tallilla ja samalla siis mummolassa. Iltapäivät ollaan kotona perheen kesken ja iltaisin olen ollut töissä. Nyt työrintamalla tosin vähän hiljenee pitkän työputken jälkeen ja toisaalta ihan kiva niin. Näkee miestäkin hieman enemmän, eikä mennä päiviä tyylillä "läpsystä vaihto" :D

Pienen pieni heppatyttö <3

Ja koska asia luultavasti joitakin blogin lukijoita kiinnostaa, niin ei, miehellä en tarkoita Viivin isää. Viivi käy isällään säännöllisen epäsäännöllisesti joka toinen viikonloppu. Mutta ei siitä sen enempää tänne blogiin :)

Mitäs muita kuulumisia minä kertoisin sitten.. Noh, kesällä, tai no, elokuussa, minusta tuli ekaa kertaa kummi :) Ystäväni sai pienen pojan heinäkuussa ja sain kunniatehtävän toimia pikku miehelle kummina.

Sellaista täällä nyt sitten, kyselkää jos jotain kuulumisia kiinnostaa tietää ja koitetaan nyt taas tehdä tätä paluuta tänne blogimaailman puolelle :)



tiistai 13. toukokuuta 2014

Lempihaaste

Noora nakkas haasteella, joten tässäpä tää aikani kuluks menee :)

Lempiruumiinosani: Silmät ja jalat


Lempivaatteeni: hmmm, tällä hetkellä persikan väriset tregginsit ja valkea, väljähkö paita
Lempikirjani: Hevoskuiskaaja

Lempiautonväri: punainen ja musta
Lempikauppani: vaatekaupat ;)
Lempijäätelöni: Suklaajäätelöt, joissa on siinä suklaassa esim mantelipaloja tms :)

Lempikatuni: Nohnoh, en mä osaa sanoa :D Ei oo yhtä erityistä.
Lempikukkani: äh, sanon kliseisesti että ruusu :D

kuva google


Lempitreenivaatteeni: semmoiset mukavat päällä. Ei tiettyjä lemppareita.
Lempimausteeni: oregano ja timjami
Lempinäyttelijäni: Nicolas Cage, Jason Statham, Johnny Depp
Lempiblogini: Näitä on monia! Sivupalkista tuolta löytyy :)
Lempikakkuni: voileipäkakut ja mutakakku
Lempijuhlani: synttärit ja jotku isommat, esim. valmistujaiset ja häät
Lempikauneustuotteeni: ää, puhdistuspyyhkeet :D ne on käteviä :) niin ja hyvä kosteusvoide.
Lempilenkkimaisemani: maalaismaisema :D
Lempielokuvani: Komediat, toiminta, kauhu, piirros/animaatio. En osaa yhtä leffaa eritellä :)
Lempihammastahnani: vaikka Pepsodent WhiteNow. 
Lempiluonteenpiirteeni: sosiaalisuus
Lempikulkuvälineeni: rahalla saa ja hevosella pääsee, eiku... :D

Lempisuklaapatukka: Kinder Bueno
Lempihömppäsarja: Rillit huurussa :D
Lempikuvioni: ympyrä :D

Lempihedelmäni: mango, omena, appelsiini
Lempipuuhasteluni: tallihommat
Lempivuodenaikani: KESÄ
Lempikoruni: sormukset

Lempityylini: semmoinen omanlainen
Lempijuustoni: feta ja rae
Lempieläimeni: kopotit

Lempilihakseni: vatsalihakset
Lempimusiikkini: kaikenlainen fiiliksestä riippuen


Ja HAASTAN: 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE MAMMOILLE JA MUMMUILLE, MYÖS TULEVILLE SELLAISILLE!! :) <3