torstai 28. maaliskuuta 2013

30. raskausviikko alkaa + eilinen neuvola ja kontrolliultra

Tänään taas poksahteli viikkoja täyteen, eli 29+0 saavutettu. Huh, 11 viikkoa enää laskettuun aikaan. Hurjaa miten aika vierähtää...
Eilen oli siis neuvola ja kontrolliultra. Ekaksi nyt neuvolakuulumisia tän normilistan muodossa. Suluissa viimeisimmän käynnin jutut, elikkä vkolta 26+0.

Rv: 28+6 (26+0)
Paino: + 1,6 kg edelliskerrasta
RR: 113/62 (116/58)
Pissa puhdas (puhdas)
B-Hb: 129 (124)
Sf-mitta: 24,5 cm (19 cm)

Hyvät lukemat oli kaikinpuolin siis. Hemoglobiinia kehui neuvolatätikin, toivottavasti pysyy nuissa lukemissa jatkossakin :) Sf-mitta oli ottanu paljon kiriä, ja teki hienon nousun takasin käyrille, eli ei enään laahailla missään alakäyrien alapuolella :) Nyt ollaan takas ala- ja keskikäyrän välissä. Dopplerilla ei sydänääniä kuunneltu, koska seuraavana sainkin sitten hipsiä sinne neuvolalääkärin huoneeseen.
Oli mukavaa jälleen vilaista pikkuista murua :) <3 En tiedä eikö ipana oikeen tykkää siitä ultrailusta, alko taas kauhea potkinta ja mekastus mahassa, sama oli viimeksikin :D Lääkärikin sanoi, että onpas erittäin vilkas lapsi :D Neiti pötkötti raivotarjonnassa edelleen ja hyvä niin. Sykkeet oli 134 ja lapsiveden määrä normaali. Murunen oli edelleen saman verran päiviä jäljessä kuin viimeksikin. Kasvaa kuitenkin tasaisesti, on terve ja kaikki on muutenkin kunnossa. Lääkäri tuumas vain että hän haluaa kasvaa omia käyriään ja niin se pitääkin :D Eli syntymäpainoarvio pysynee edelleen siinä kolmen kilon tietämillä. Lääkäri haluaa nyt vielä kahden viikon päästä kuitenkin vilkaista vielä kerran, eli samanlainen kontrolliultra vielä tulossa. Tuo on ihana tuo meidän neuvolalääkäri, minä tykkään :) Eli 11.4. kontrolliultra ja samalla sitten neuvolakäyntikin. Mukavaa, kun nyt alkaa nuo neuvolakäynnit olla useammin, menee aikakin vähän joutuummin :D
Sain neuvolassa nyt myös aikataulun tulevista perhe- ja synnytysvalmennuksista. Eka valmennus onkin sitten 16.4. (jos oikein muistan) ja aiheena on parista perheeksi. Synnärille tutustuminen on 23.4.

Eilen tosiaan piipahdettiin siellä Kajaanissakin. Jotain tavaraa tarttui mukaan, itselle paita ja sukkahousut sekä ihana ja lämmin villatakki (joka meni mukavasti masunkin päälle). Kotiin lähti sit Jyskistä mukaan suihkuverho ja pöytätabletit. Kävin lastenkirppikselläkin, mutta siellä oli jotenkin hirmu huonolaatuista tavaraa myynnissä, joten pikkuneidille ei mitään tarttunut matkaan. Tuleva kummitäti oli sit kuitenkin tehnyt löytöjä ja näkiessämme hän tyrkkäsi sitten pienen vaatepussin kouraan :) Eli tavallaan jotain tuli mukana myös pienellekin.

Nythän se olisi sitten pääsiäisen aika. Lauantaina mennään pienellä kaveriporukalla Vuokattiin mökkeilemään yhdeksi yöksi, muuten varmaan tulee pääsiäisaika oltua ihan vaan rennosti ja rauhassa.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Äippäpakkaus saapui + muita kuulumisia

Tänään viimein kolahti postiluukusta äippäpakkauksen saapumisilmoitus. Nopsaa toimintaa Kelalta, viime viikolla (ti tai ke) nimittäin tuli päätös äp:sta, joten viikossa sain oman pakkaukseni. Jonkun verran sitä tuossa jo tutkailin, mutta en silleen isommin, koska ehtinyt jo muista blogeista siitä lukea ja tiesin sen sisällön etukäteen :D En nyt myöskään ruvennut kuvailemaan sisältöä sen tarkemmin, koska moni on sen jo tehnyt ja kuvat tavaroista löytyy myös Kelan sivuilta *KLIK*. Linkkailen nyt kuiteski tonne sanojen taakse noi kuvat tuolta sivulta.
Omia suosikkejani äippäpakkauksesta oli mm. supersöpö ulkohaalari ja vanuhaalari. Nuo oli ihan ehdottomat suosikit mulle. Tykkäsin myös perus hyödyllisistä tavaroista, esim. pyyhe, perusvoide, kynsisakset, ensilelu jne. Hyödyllisiä tavaroita pientä ajatellen. Muutenkin pakkauksen värit pääasiassa miellytti silmää, turkoosit vaatteet varsinki oli kivoja.
"Inhokkeihin" sitten kuului oranssit potkarit ja samanväriset puolipotkarit/housut. Ei vaan oo yhtään mun silmää miellyttävä väri, joten aika varmasti jää käyttämättä. En tykännyt myöskään siitä sammakkopussilakanasta, se oli ihan kamala suoraan sanoen :D Sammakot oli rumia ja ne nuijapäät näytti lähinnä, noh, siittiöiltä. :D

Se oli ehkä harmittavin asia, että äippäpakkauksen vauvanvaatteet oli aika isoja :/ Pieniä vaatteita ei ollut hirveämmin ja musta jotenki jotkut 60 kokoisetki oli isohkon näköisiä? Tai sitten vaan silmät harittaa... :D Mutta kuitenkin noita pieniä (50-56) kokoisia ois voinu olla muutama kpl enempi. Mutta muuten musta toi äippäpakkaus on ihan mahtava ja sehän on kyllä paljo arvokkaampi kuin se 140 e mikä on sille se vaihtoehto.

Huomenna ois sitten se kontrolliultra neuvolalääkärillä. Samalla sitten on myös neuvolakäynti ihan neuvolatädin luona, eli perus mittaukset (paino, hb, verenpaine jne) ja voinnin kyselyt. Pitänee varmaan myös palauttaa neuvolaan esitietolomake sitä synnytystä varten. Jospa sais jo tietää tulevat synnytys- ja perhevalmennuskäynnitkin kun niistä viimeksi oli puhetta :)
Huomenna arveltiin sit myös käväistä miehen kanssa Kajaanissa, tarkoitus ois vähän niinkuin ostoksilla käydä. Ainakin kirppikset kierrellään läpi, Kajaanissa on myös mm. lastenvaatekirppis, joten jos pikkuselle löytys jotakin! :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Uusi harrastus löydetty

Tänä aamuna olin pirteänä hereillä seitsemän aikaan, koska tarkoitus oli siskon kanssa lähteä käymään uimassa. Sisko tulikin sitten puoli kasin maissa hakemaan ja eikun uimahallia kohti. Oli todella mukava ja mahtava käydä pitkästä aikaa uimassa! Uiminen oli hyvää liikuntaa ja kuten arvelinkin, ei lainkaan kivuliasta. En vain muistanut, miten yllättävän tehokasta liikuntaa se on :D Vaavikin innostui yhdessä välissä kovasti potkimaan masussa.
Mielenkiintoisin vaihe kuitenkin oli sitten se vedestä nouseminen. Siinä vaiheessa kun masu tuli pinnan yläpuolelle, tuntui siltä kuin mulla olisi hetkessä tullut etupuolelle monen kilon reppu :D Nuin paljonko se maha oikeastaan siinä etupuolella painaa...? :D Se tuntui tosi hassulta, koska eihän sitä normaalisti "tiedä" miten se maha oikeastaan tuossa eessä painaa, koska siihen on tottunu.
Saa nähdä meneekö kipeeks paikat, mut toistaiseksi tuntuu ihan "normaalilta". Kuitenkin ois nyt tarkoitus että kävisin kerran viikkoon uimassa niin pitkälle kevääseen/alkukesään kun vain voin. Oli sen verran mukava liikuntamuoto, että tuota mielellään harrastaisi. Uimahallissa oon muistaakseni viimeksi käyny joskus yläasteella tai lukiossa ja kesäisin uiminen nyt on lähinnä vaan semmoista "pulikointia" :D
Eli ensi viikolla sitten taas uudelleen :)

Ja sitten jos ilahduttaisin teitä taas uudella masukuvalla :) Tänään poksahti täyteen 28+0, eli laskettuun aikaan olis tasan 12 viikkoa. Kuvan nappasin eilen, mutta eiköhän tuo samaa vastaa tänäänkin :D

27+6. Vähän hämärähkö kuva :)
Pesänrakennusvietti on alkanut välillä yltyä ihan mahdottomasti. Nyt mulla on kamala hinku muuttaa pois tästä kerrostalokämpästä johonkin rivitaloon tai omakotitaloon. En oikeastaan ikinä oo tykänny pahemmin kerrostaloasumisesta, vaikka kyllähän tää välille menettelee. Mut nyt kun oottaa pikkuisen tuloa niin... Silläpä ajattelin olla reipas ja viedä hakemuksen rivarikämppään, täällä kuitenkin saa niitä jonotella jonkun aikaa kun niitä ei aina vapaana ole. Jospa vaikka syksyksi sitten vapautus rivariasunto :) Toki jos aiemminkin vapautuu niin ei sekään haittaa, joskin ihan viimeisillään olevana tuskin muuttaa enää huvittaisi :D Lisäksi kun on tuo mieskin tuossa kuvioissa mukana, niin olisihan se mukava jos olisi vähän isompi kämppä kuin kerrostalokaksio.
Niin ja pääsisi samalla sitten eroon tuosta yläkerran naapuristakin. On meinaan aika raivostuttavaa joka päivä kuunnella kun se tyyliin varmaan remppaa tuolla jotakin. Hirvee ryminä ja kolina kuuluu, sitten se kävelee niin, että kuulostaa lähinnä siltä et se tulee tosta katosta läpi (toisinsanoen tömistelee hirveästi kävellessään). Vähän väliä myös pitää hanoja päällä, huudattaa telkkaria, raahaa tavaroita pitkin lattioita, sahaa jotakin (jep, yks aamu kuulu hirvee sahausääni)... Tottakai jokainen saa päiväaikaan tehdä mitä haluaa, mut väkisin tahtoo herätä kysymys että mitä ihmettä, kun noita samoja kolinoita on kuulunut joka päivä siitä asti kun muutin tähän (eli helmikuun alusta). Yleensä normaalielämisestä ei tollaista meteliä aiheudu :D

Peeäs, vielä kun yksi lukija klikkaa itsensä rekisteröityneeksi lukijaksi (eli 40 lukijaa täynnä) niin sitten se vois olla arvonnan tms. vuoro ;)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Valaskriisi ja kaipuu hevostelun pariin

Yhden lempiblogini otsikko oli tänään "vaatekriisi", josta itselle tuli sitten mielen että täällä minulla ainakin taitaa vallita valaskriisi. Tykkään kyllä vauvamasustani, mutta se on alkanut hyvää vauhtia levitä sivuille päin. Sitä kun on tottunut ennen tätä siihen, että omistin litteän mahan ja missään ei ollut "ylimääräistä", niin äkkiä saa itselleen kriisin aikaan kun tajuaa, että ensinnäkin painaa enemmän kuin ikinä ja sitten vielä joka puolella vyötäröä on jotain "ylimääräistä" mitä ei siinä ennen ollut. Jossain määrin sitä on jotenkin turhamainen tässä(kin) asiassa ja näitä valaskriisi-päiviä tulee joskus. Pääasiassa kuitenkin tykkään masustani, sillä suojeleehan se rakkainta pientä ihmistä :) Lisäksi tiedän, että saan luultavasti kroppani entiseen kuntoonsa raskauden jälkeen, joten koitan ainakin olla repimättä isoa stressiä asiasta :D
Kuitenkin päätin, että nyt on silti ruvettava liikkumaan jollain tapaa ja lopetettava se sohvalla löhvistely ja ylimääräinen mässäily "raskauden varjolla". Älkää käsittäkö niin, että aikoisin laihduttaa, en todellakaan :D Aion vain pitää mieltä virkeänä sekä itseä jonkinlaisessa kunnossa ihan tulevaa synnytystäkin ajatellen, koska äideillä, jotka enempi liikkuvat raskausaikana, on yleensä hieman helpompi synnytys ja siitä on parempi ja nopeampi palautuakin. Kevyttä liikuntaa siis, joka pitää mielen virkeänä ja kroppaakin kunnossa ilman haittoja pienelle :) Minulla se liikunta tulee olemaan sitä uintia pääasiassa ja lisänä sitten satunnaisesti kevyitä köpötysratsastuslenkkejä ja myös pieniä kävelylenkkejä ja fysioterapeutin antamia venytys- ja jumppaohjeita.

Ratsastuksesta puheenollen. Tänään oltiin katsomassa siskoni kanssa Kajaanissa kansainvälisiä kouluratsastuskisoja. Kisoja katsoessa tajusin, miten suuri kaipuu minulla on hevosen selkään "ihan kunnolla". Toki olen iloinen, että pystyn yhä edelleen käymään hevosen selässä ees niitä pieniä köpöttelylenkkejä ja jopa pienet pätkät raviakin onnistuu vielä. Monet raskaana olevat eivät enää tässä vaiheessa pysty tai eivät edes uskalla mennä hevosen selkään.

Pallomahat vauhdissa :) 16.3.2013

Silti se kaipuu kunnon ratsasteluun on. Ja miksei olisi, minulla on ollut oma hevonen nyt kohta viisi vuotta. Lisäksi olen usein liikuttanut ja ratsastanut myös muiden hevosia ja käynyt tunneillakin. On tottunut siihen, että hevosen selkään voi mennä milloin vain ja siellä voit tehdä kaikkea. Mennä pirteitä laukkapätkiä, hypätä esteitä, vääntää koulua, maastoilla.... Nyt tiedän, että minun on odotettava vielä noin neljä kuukautta, ennen kuin pääsen kunnolla taas ratsastamaan. Laskettuun aikaan on 3 kuukautta, mutta synnytyksestä palautumiseen saa varata melkeinpä sen 2-4 viikkoa ainakin. Se tuntuu ikuisuudelta. Joku ehkä sanoo, että äkkiä se aika menee. Voi olla, mutta 4 kuukautta on oikeasti loppujen lopuksi pitkä aika ja varsinkin kun jotakin odottaa. Nyt kun hevostelemaan ei pääse niin kuin ennen, niin tottakai sitä sitten ikävöi.




Kuitenkin nyt kun odoteltavaa on se 4 kk niin aion ottaa siitä 4 kk irti sen minkä pystyn. Käyn selässä köpöttelemässä niin kauan kuin pystyn ja niin kauan kuin fysiikka antaa periksi (ts. niin kauan kun maha ei estä selkään nousua :D ). Lisäksi voin tehdä hevosten kanssa muitakin juttuja, pienet talutuslenkitkin voivat pitää mukavasti mielen virkeänä. Pääasia kuitenkin on se hevosten kanssa oleminen. Pääasia on se, että minun ei tarvitse raskauteni takia olla erossa hevosten parista.
Koitan kestää tätä kaipuutani ja toivoa, että se aika menee nopsaan. Sitä ennen nautiskelen näistä nykyisistä hetkistä ja suunnittelen tulevaa ja asetan valmiiksi itselle tavoitteita, joita voin sitten alkaa suorittamaan kun hevosen selkään nousu "kunnolla"  on taas ajankohtaista :)


<3

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pohdintapostaus synnytyksestä

Ekaksi tälläiset päläpälä lätinät tähän alkuun. Olen löytänyt uuden rakkauden, nimittäin pakastevadelmat :D Sain tuossa "anopilta" usean pussillisen vadelmia, pakattuina sopivasti sellaisiin pieniin naposteluminigrip-pusseihin... Aivan taivaallisen hyviä kun ovat vielä jäisiä. Tehoavat myös mainiosti jos sattuu pahaolo iskemään. Sama homma kyllä muillakin pakastemarjoilla, auttavat mulla hyvin pahoinvointiin. Raskausajan pahoinvoinnin hoidossa mulla on lisäksi ollu myös Sea Band- pahoinvointirannekkeet. Ne auttavat tosi hyvin matkapahoinvointiin, jota mulla on tullut raskauden myötä.

Ja sitten, kuten tuo otsikkokin jo tuossa lupaili, arvelin tehdä tälläisen pohdiskelevan postauksen synnytyksestä ja siitä mitä mietteitä mulla on sitä koskien.
Aika paljon on viime viikkoina tullut synnytystä mietittyä, koska sehän ei ole enää kaukana. Tänään jäljellä on laskettuun aikaan enää 90 päivää, 3 kuukautta siis. 190 päivää on jo takana, se kuulostaa hurjalta.

Itse olen koittanut välttää hirmuista "toive- ja halulistaa" koskien omaa synnytystä, koska tiedän, että harvoin asiat menee suunnitelmien mukaan. Jonkin verran olen tottakai ajatellut miten haluaisin asioiden menevän, mutta en revi stressiä siitä jos ne eivät onnistukaan. En ole koskaan ennen synnyttänyt, joten en voi etukäteen tietää, mitä on luvassa. Sen takia en myöskään jännitä tai pelkää synnytystä, ennemmin olen hyvinkin avoimin mielin menossa synnyttämään. Tai no, tottakai tavallaan se synnytys hieman jännittää, mutta ei niin, että se aiheuttaisi isoa pelkoa. Ainoat asiat, mitä pelkään synnytyksessä on se, että jotakin menee vikaan ja niin typerältä kuin se kuulostaakin, pelkään sitä että repeän pahasti. Pienet repeämät eivät toki haittaisi ja aika useinhan niitä tuleekin. Mutta sitä pelkään, että paikat repeää pahasti auki ja minua joudutaan parsimaan isosti kokoon :/

Synnyttämään en ole menossa yksin. Lapsen isä lähtee mukaani, tai jos käy niin ettei hän pääse, silloin hyvä ystäväni lähtee mukaan synnytykseen. Kumpikin tuntee minut sen verran hyvin, että he luultavasti ovat paras apu synnärillä. Haluan, että henkilö, joka mukana synnytyksessä on, on sellainen, että hän on suoraan sanoen vaikka valmis hakemaan kuusta sen, mitä milläkin hetkellä tarvitsen :D Mutta ihan tosissaan, olen sanonut että siellä synnärillä minua on kuunneltava ja autettava niin hyvin kun vain pystyy. Voi olla, että itse saatan olla hieman hankala asiakas... :D Nimittäin tapanani meinaa vähän olla se, että jos minua ei kuunnella (oli se nyt sitten kätilö, lääkäri tai synnytyksessä mukana oleva henkilö) niin se varmana saa kuulla siitä. Voi siis olla, että itse kukin saa varautua eräänlaiseen monsterimammaan...! :D

Sain neuvolassa viimeksi mukaani lappuja, joissa kerrottiin tarkemmin KAKS:in (eli Kainuun keskussairaalan) synnytysosastosta. Toinen lappunen koski kivunlievityskeinoja, jotka KAKSilla ovat mahdollisia. Itse olen pääsääntöisesti menossa synnärille sillä asenteella, että kivunlievityksiä otan oman fiiliksen mukaan. Epiduraalia en välttämättä tahtoisi, en koe jotenkaan, että se olisi semmoinen "minun juttu". Valitettavasti olen vähän turhan paljon huonoa sekä lukenut, että kuullut tutuilta kyseisestä kivunlievityksestä. Ei sillä, jos siltä tuntuu, niin kyllä olen toki epiduraalinkin valmis ottamaan, eli en sitä tyrmää. Kuitenkin nyt ajatukseni on se, että sitä en haluaisi.
Suihkuun tai ammeeseen ainakin haluan. Mieluiten ammeeseen, mutta jos amme ei ole mahdollinen niin sitten edes se suihku. Siellä tahtoisin lillua niin paljon ja pitkään kuin mahdollista. Kummallekin mahdolliselle tukihenkilölle olen sanonut, että alaselän hierontaa haluan. Muutenkin se tukihenkilön läsnäolo ja tukeminen auttavat varmasti paljon.

Oma kipukynnykseni on suht korkea ja tiedän olevani hyvin nihkeä lääkkeellisiin kivunlievitysmenetelmiin. Normaalistikin vältän esim. särkylääkkeen ottamista ihan viimeiseen asti, ennemmin kokeilen aina jotakin muuta, joka voisi kipua lievittää. Synnytykseen olen miettinyt, että voisin esimerkiksi ilokaasua hengitellä. KAKSilla on mahdollista myös olla keinutuolissa tai säkkituolissa tai sitten käyttää jumppapalloa. Niitä varmasti aion käyttää hyödykseni ja muutenkin liikkua mahdollisimman paljon, ellen sitten siellä ammeessa/suihkussa lillu :D
KAKSilla on mahdollista saada myös lihasjännitystä poistava ja kipuja vähentävä lääkepiikki lihakseen. Luultavasti se on se ensimmäinen lääkkeellinen menetelmä, minkä suostun ottamaan ja jota voisin kokeilla. Puudutteiden otossa aion tosiaan sitten mennä sen fiiliksen mukaan. Haluaisin ilman mennä, mutta jos siltä tuntuu, niin suostun kyllä ottamaankin puudutteen. KAKSilla on mahdollista saada kohdunkaulanpuudute, epiduraali- tai spinaalipuudute. Tosin spinaalipuudutehan kai on ennemmin toista kertaa synnyttäville ajateltu?

Synnyttää en ainakaan tahdo selällään. Joskin ilmeisesti harvemmin missään ikinä ihan täysin selällään synnytetäänkään, ainakin niin muistan jostain lukeneeni. Mahdollisimman pystyssä haluaisin synnyttää, koska jotenkin se tuntuisi ajatuksena sellaiselta hyvältä asennolta. Tietysti kontallaan tai kyljelläänkin, tai sitten synnytyssängyssä silleen istuma/kyykkyasennossa ottaen samalla tukea siitä sängystä, eli olisi siinä vähän niinkuin takaperin (jos kukaan nyt ymmärsi :D). KAKSilla ilmeisesti voisi olla mahdollista myös käyttää synnytysjakkaraa, ja olen ajatellutkin että sitä voisi kokeilla. Jokatapauksessa, pääasia olisi se, että selälleen/puolimakuulleen/puoli istualteen en joudu olemaan. Varmasti paras asento löytyy sitten ihan kokeilemalla.

Keskussairaalalla olisi yksi perhehuone, mutta en elättele isompia toiveita sinne pääsystä. Tietysti jos vaikka yhdeksi yöksi sinne pääsisi niin olisihan se kiva, mutta tosiaan, isosti en ainakaan elätä mitään toiveita että se olisi mahdollista. Muutama päivähän siellä sairaalalla pitäisi viihtyä, toisaalta ihan hyvä, koska saa itse toipua rauhassa ja henkilökunta auttaa varmasti eri asioissa. Vauvan haluan pitää mahdollisimman paljon vieressä ja vierihoidossa, jos se vain on mahdollista.
Eniten itseä harmittaa, kun keskussairaalalle on meidän kotikaupungista 100 km. Jotenkaan ei kamalasti houkuta ajatus siitä, että minun pitäisi supistusten kanssa jaksaa istua autossa noin tunnin verran, kun senkin ajan mielellään liikkuisi. Lisäksi tahtoisin olla kotona mahdollismman pitkään, jotta saisi rauhoittua ja olla vaan.

Sellaisia ajatuksia minulla tässä asiassa. Aika paljon asiaahan tuota tulikin ja varmaan jotain jäi kirjoittelemattakin :) Saa kommentoida vapaasti, jos tämä jotakin ajatuksia teissä lukijoissa herätteli :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Outo vimma ja vika raskauskolmannes

Eilen ja tänään on ollu kyllä hieman omituinen päivä. Minua on vaivannu joku omituinen vimma tehdä jotakin, mutta kun en tiedä että mitä. Vähän väliä tulee sellainen outo fiilis, mutta kun en tiedä mitä se tarkoittaa :D Ihmeellistä.
Voi olla, että tavallaan se on jotakin pesänrakennusvietin kaltaista, tekisi nimittäin kamalasti mieli siivota, leipoa, kokata, pestä vauvan vaatteita, järjestellä jne. Mutta sitten en taas tiedä riittäisikö se tuon ihme vimman tukahduttamiseen :D
Tänään leivoin pitkästä aikaa pullia, voisilmäpullia sekä korvapuusteja. Tuli kieltämättä hyviä! :) Kissakin ilmeisesti tykkäsi, kävi nimittäin pullavarkaissa......

pikku Ninja :)

Laittelin muuten eilen Kelaan kaikki äippähakemukset, joten jospa se äippäpakkauskin kohta saapuisi postissa ja pääsis hypistelemään niitä kamppeita :) Toissapäivänä piipahdin kirppiksellä ja löysin sieltä mukaani sellaisen söpön bodyn, jossa oli heppa. Body maksoi vain 0,2 e, joten hyvin halvalla löytyi :) Pitäähän tulevalle heppatytölle ollakin heppa-aiheisia juttuja ;D Samalla tarttui sitten itsellekin pari paitaa, kumpikin maksoi 1 euron.

Nyt olen alkanut muuten selvemmin tuntea myös sen, että muksu viihtyilee pää alaspäin masussa. Potkut tuntuu selkeästi tuolla navan tietämillä ja välillä koittaa punkea peppua mahasta läpi :D Päällään sitten painaa ja puskee virtsarakkoa, se ei ole kovin mukavan tuntuista -.-
Toisinaan neiti tykkää olla hieman poikittainkin, välillä tuntuu nimittäin potkut tuolla oikean kyljen tietämillä samalla kun sitten puskee tuonne vasemmalle alamahaan. Pitäis joskus ottaa videota neitosen jumppailuista, näkyy nimittäin todella selkeästi mahan päälle nuo jumppailut :D Neuvolalääkäri muuten sanoi, että mulla on istukka ja kohtu sellaisessa asennossa, että varmasti tuntuu liikkeet selvästi :)

Niin ja nythän se olisi ilmeisesti sitten vika raskauskolmannes :) Neuvolassa sanoi tosin että virallisesti ilmeisesti vasta 29. viikolta alkas viimenen kolmannes, koska nykyisinhän kai raskausviikot on sinne 42 viikkoon saakka (vaikka la onkin siinä 40 viikon kohdalla), tai ainakin näin olen ymmärtänyt. Mutta kuitenkin, noin 13 viikkoa siis olisi vielä suunnilleen "urakkaa" jäljellä :) Tosi nopeaan menny nämä viikot, tuntuu että vastahan sitä plussasi ja vastahan sitä oli se 13 viikkoa kasassa... Ei mene varmaan kauaa kun alkaa olla jännät hetket käsillä :) Pitänee kirjoitella tässä lähiaikoina jonkinlainen postaus koskien synnytystä, aika paljon ois mietteitä siitä :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Neuvolääkäri

Tänään oli siis neuvolalääkäri. Olipa ihana päästä vilkaisemaan murusta taas :) Sukupuoli tarkentui tytöksi, lääkäri sanoi että ei löydy kivespusseja eikä pippeliä. Neiti olikin hyvin vilkkaalla tuulella, potkiskeli kovasti ja lääkäri kehuikin pirteäksi.
Ekana lääkäri tarkisti tosin sisätutkimuksella ja ultralla kohdunsuun/kaulan tilanteen ja kaikki oli hyvin. Kohdunsuu oli kiinni ja kiinteä, joten ei mitään ihmeellisyyksiä sen saralla, eli harjoitussupparit eivät ole vaikuttaneet mitenkään, hyvä niin.
Vaavi pötkötteli siellä raivotarjonnassa ja arvelen, että onkin varmaan suurimman osan ajasta tuossa asennossa. Syke oli 138, joten neitillä on vähän "poikasykkeet" :D

Lisätarkastuksia meillä oli myös alakäyrien alla laahailevan sf-mitan takia. Ja kuten vähän jo arvelin, pikkunen ei vastannut tämän hetkisiä viikkoja mittojensa puolesta. Ei tule kuin muutaman päivän jäljessä, joten ei olla siis vaikkapa viikkoja kehityksestä. Vauvan koko oli mitta-asteikolla ala- ja keskikäyrän puolessa välissä, joten mitenkään huolestuttavaa tämä ei ole. Lääkärikin sanoi, että se voi olla aivan normaalia ja vauva saattaa myöhemmin ottaa kasvun kiinni. Tai sitten on vain hieman pienempi vauva tulossa, joka sekin on ihan normaalia, koska eihän kaikki vauvat ole saman kokoisia. Ruumiinosat kuitenkin kaikki kasvaa suunnilleen samaa tahtia keskenään ja vastaavat samoja viikkoja. Mutta tosiaan nyt viikkoja kuukautisten mukaan mulla kasassa 26+5, ja vauva oli kooltaan jokusen päivän siis jäljessä. Kahden viikon päästä kuitenkin käymme vielä kontrollissa, jossa lääkäri tarkistaa vielä kasvun.
Itse toki mietin sitä, että miksi vauva on jäänyt kasvussa hieman jälkeen, mutta en ole huolissani. Lääkäri kuitenkin kertoi asiat tarkasti ja painotti sitä, että tässä ei ole mitään hälyttävää, minkä takia pitäisi huolestua. Tiedän myös, että meistä varmasti pidetään huolta ja hienoa, että lääkäri tarkistaa sit vielä parin viikon päästä tilanteen varmuuden vuoksi.

Sellaista siis tänään, pitää kattoa jos lisäisin niitä tänään saatuja ultrakuvia tännekin asti, vaikka ne ei mitään kauhean hyviä olleetkaan :D

torstai 7. maaliskuuta 2013

Neuvolakuulumiset 26+0

Tänään oli neuvolakäynti ja viimein sain ne lappuset äippäpakkauksen hakuakin varten :) Neuvolassa ei ollut sen kummempaa, laittelenpas tiedot kohta tuohon. Ja suluissa edellisen kerran jutut, edellinen käyntihän oli siis rv 21+4.

Rv: 26+0 (21+4)
Paino: +2,2 kg edelliskerrasta
RR: 116/58 (106/59)
Pissa puhdas (puhdas)
B-Hb(hemoglobiini): 124 (123)
Sf-mitta: 19 cm (16 cm)
Vauvan syke: n. 140 (n. 140)
Liikkeet: ++ (++)

Ja kuten listasta voi lukea, siellähän se syy siihen miksi minusta mulla on niin pieni masu muihin samoilla viikoilla oleviin verrattuna (ja joillain monta viikkoa jäljessä olevilla on samankokonen maha ku mulla), sf-mitta laahaa alhaalla, oli humpsahtanut alakäyrän alapuolelle. Ei siis ollut olematonta kuvittelua se masun pienuus :D Neuvolatäti sanoi kuitenkin että ei paniikkia asian suhteen, voi olla että meille on vain esimerkiksi pienempi muksu tulossa tai että kohdun asento on sellainen, että tuo mitta on alempi. Tiistaina mulla kuitenkin on jo neuvolalääkäri, joka sitten tarkistaa samalla vauvan koon muiden tutkimusten yhteydessä. Ja päästään ilmeisesti murusta kurkkaamaankin samalla ♥ Ainakin neuvolatäti sanoi, että lääkäri ultraa myös ja se on täälläpäin neuvolassa normikäytäntö :) 

Neuvolassa sain myös muita lappuja, synnytyssairaalalta tuli lappu jossa esiteltiin siellä mahdolliset kivunlievitykset, sekä jotain muuta esittelyä yleisistä asioista. Täytettäväksi sain myös esitietolomakkeen johon tulee perustiedot yms ja lisäksi toiveet koskien synnytystä, vauvan nimet jos joutuu hätäkasteen antamaan jne. Hyvä oli muuten tietää, että KAKS:illa on mahdollista pystyasennossa synnytys (synnytysjakkaraa voi esim käyttää), itse kun en haluaisi selälleen synnyttää.
Ja onhan ne meillekin tulossa ne synnytysvalmennukset ym, ne vain järkkäillään täällä eri tavoin :) Eka on tutustuminen synnytyssaliin/osastolle ja sitten on jokunen luentotyyppinen, jossa käydään läpi mm. imetys, vauvan hoito, synnytys jne. 

Bola-korukin tuli jo tänään, eli nopea toimitus :) Ihana koru, musta se helinä-ääni on nätin kuuloista :) Jos vaan tykkää koruja pitää, niin suosittelen kovasti.
Sellaisia kuulumisia tänään, palaillaan taas joku päivä :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

25+4 ja kuulumiset

Viikonloppu meni mukavasti hyvässä seurassa. Kävimme mm. makkaranpaistossa ja paistettiin lettuja ym kivaa. Liitoskivutkin ovat onneksi nyt helpottaneet kun on muistanut levätä. Toki vähän on kipeet vieläkin, ainakin nivuset, mutta ei tarvii tuskailla koko aikaa.

Tänään käytiin sitten siskon kanssa ostoksilla. Itselle löysin housut (ei kylläkään mammahousut, mut istuivat hyvin silti) + shoppailin apteekista Ladyvitan Mama vitamiineja :D Multitabsin raskausplussaa (jossa lisänä maitohappobakeeri) en tahdo käyttää, koska kyseiset tabletit jäi mulla monta kertaa kurkkuun kiinni + en meinannut ees pieneksi pilkottuna saada niitä alas... Muuten ei yleensä koskaan ole lääkkeiden oton kanssa ollut ongelmaa, mut noi jotenkin aiheutti ongelmia :D
Nuiden lisäksi tuli shoppailtua itselle kahdet uudet liivit. Järkytys oli suuri kun uuden koon mitattuani tajusin, että kuppikokoni on tällä hetkellä 75D o_O Saas nähä vieläkö imetys kasvattaa kokoa lisää... Pelottavaa :D

Illalla sitten tuli hieman lievitettyä tatskakuumetta. Tälläinen kuva tuli iholle (kuvan laatu on sitten laatua kännykkä....):


Moniahan varmasti mietittyttäisi raskausaikana tatuoinnin ottaminen. Samoin mietin itsekin asiaa ja en ottanut tatuointia hetken mielijohteesta ja lisäksi hain asiasta reilusti tietoa etukäteen. Ainoa asia, mikä mietitytti oli se, että vauva kokee äidin tunteman kivun stressaavana. Kuitenkin minulla on ennestään pari muutakin tatuointia, joten tiesin etukäteen miltä tatuoinnin ottaminen tuntuu. Ja tuohon kohtaan ottaminen... Ei sattunut lainkaan :) Hyvä kun tunsin koko tatskaneulaa. Mulla muutenkin on suht korkea kipukynnys ja lisäksi tuohon taisi mennä max 10 minuuttia.. Nyt vain jälkihoidosta huolen pitäminen (ettei tulehdu, mutta hyvä jälkihoitopa nyt muutenkin pitäisi olla tatuoinnin ottaneelle itsestäänselvyys). Seuraava tatska tulee sitten kun pikkuneiti on saapunut maailmaan, luultavasti neitin nimi tulee ihoa koristamaan jossakin vaiheessa :)

Nyt odottelen kovasti postia, sillä postissa olisi tulossa himoitsemani Bola-koru. Ovatko muut äidit ko. korua tilanneet/aikoneet tilata itselleen? :)
Viime viikolla postiluukusta muuten tipahti Vaukirjan tutustumispaketti. Paketissa ollut "Kirja sinusta"- kirja oli ihana, siihen kun sai odotusajaltakin täytellä juttuja :)
Oon muuten useana yönä nyt nähnyt vauvaunia ja unia synnytyksestä. Viime yönä mm. näin unta, että vauva syntyi etuajassa (mutta kaikki oli hyvin) ja synnytys oli tosi nopea (vauva oli kahdella ponnistuksella maailmassa ja koko synnytys kesti muutaman tunnin) ja en revennyt kuin vähän ja en halunnut tikkejä repeämiini (:D). Samaisessa unessa näin, että synnytyksen jälkeinen jälkivuoto kesti vain yhden päivän. Ilmeisesti jonkinlainen toiveuni, kunpa se sujuisikin noin hyvin ja helposti :D