keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Valloittava Viivi

Huomenet vaan kaikille! Täällä edelleen sairastetaan, joskin nyt on äiti vuorossa. Viikonlopun Kuopioreissu meni mukavasti, vaikkakin flunssassa ja vähän nuutuneella ololla. Mut shoppailtua tuli ja hotellikin oli oikein kiva :) Mukaan tarttui lähinnä vaatetta ja sitten heppatavaraa Hööksiltä. Hotellissa oli muuten aivan ihanat ruuat! Harmi vaan että flunssasena jäi maut maistamatta, mutta nooh... :D



Tähän väliin sanon, että varsinkin hevostenomistajat/hoitajat/ratsastajat (miksei muutkin), kantsii lukea tämä siskoni tekemä teksti, mä nauroin vedet silmissä ja ihan paikkaansa pitävää tuossa kyllä oli ;D Pääset tekstiin TÄSTÄ
Ajattelin nyt tässä "joutessani" koota pienen listan siitä, mitä pikku neiti 1v4kk nyt osaa, mistä pitää jne, joten olkaapas hyvät :)

* osaa kävellä, mutta kontaten pääsee vielä lujempaa

* tykkää huristella menemään Plaston mopolla




* osaa niistää. Tää on pirun hyödyllinen taito, nyt näin flunssakautena. Opeteltiin tässä yks kerta se, ja nyt joka kerta kun paperin vaan laittaa neitin nenälle, niin hän niistää hienosti. Helpottaa paljon, varsinkaan kun neitokainen ei tykkää nenäfriidasta yhtään.

* sanoo sanoja, mm. ei, joo, äiti, täti, heppa, kissa, mamma, ota, tuo, kiitti, kurkku(sanoo toki että "kuukku"), pöö, prumprum (auto, mopo jne), loppu, hauva, kakka, oho, huhhuh, namnam(tarkoittaa ruokaa) jne. Paljon oppii viikottain lisää ja toistaa paljon sanoja mieheni 4-v pojan perässä.

* juo ja syö itse, paitsi ei lusikalla. Lusikalla/haarukalla syömistä harjoitellaan vielä.

* ymmärtää paljon puhetta

* tykkää katsella kirjoja

* osaa kasata legoilla ja legot on suosikkileluja

* nukkuu täydet yöunet 20-07 ja päivällä nukkuu yhdet tai kahdet päikkärit, pituudeltaan alle tunti - 1,5 tuntia

* osaa kiipeillä ja varmasti myös kiipeilee _joka_ paikkaan. Saa äiti olla silmä tarkkana koko ajan :D

* osaa jo pyytää asioita

* tykkää harjata hiuksiaan :D ja pukea myös. Tietää jo mikä vaatekappale laitetaan mihinkin

* purkaa joka paikan ja kaikki kaapit

* omistaa hyvin vahvan oman tahdon

* lempiruokaa mm. kala, jauhelihakeitto, makaroonilaatikko, jauhelihaperunalaatikko, kanakastike jne.

* ei tykkää perunamuussista. Se syljetään aina pihalle :D Kanawokkikaan ei oikein uponnut.

* rakastaisi yli kaiken kaukosäätimiä ja kaikkien mahdollisten nappuloitten painelua

* hampaita löytyy melkein 11 :) Yhteensä kahdeksan etuhammasta (ylhäällä + alhaalla), yksi kokonaan puhjennut poskihammas alhaalla ja kaksi melkein puhjennutta poskihammasta ylhäällä :)

* käyttää vaatekokoa 80/86/92, mallista ja pituuksista riippuen. Viime neuvolassa oli pituutta 80,5 cm ja painoa reilut 10 kg.

* on aivan ihana ja valloittava persoona <3


torstai 9. lokakuuta 2014

Flunssaiset terveiset

Heipä hei täältä flunssaisten majapaikasta! Neitokainen sairastui lauantaina, nosti kuumeen 39 asteeseen ja sitä seurasi yskä ja flunssa. Käytiin lääkärissä eilen, koska yskä ei meinannut hellittää ja yöt alkoi mennä todella ikäviksi, kun pikku raasu ei saanut nukuttuakaan yskimisen vuoksi. Virusperäiseksi lääkäri totesi taudin (crp oli alle 5), mutta saatiin onneksi nestemäistä Ventolinea yskän helpotukseen :) Viime yö oli jo heti parempi, ei yskäisyn yskäisyä koko yönä.
Ja nyt sitten tietenkin äitikin sairastaa. Eilen oli jo vähän flunssainen olo, ja tänä aamuna sitten saikin olosta päätellä, että mullehan se iski kans. Onneksi tosin toistaiseksi ei ole kuumetta ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Viikonloppuna (la-su) oisi tarkoitus lähteä Kuopioon miehen sekä siskon + hänen miehensä kanssa. Ihan vaan ostosreissulle ja rentoutumaan. Viivillä onkin iskä-viikonloppu :)

pieni potilas <3
Tallillakin on tullut käytyä, Helin kanssa käydään oikeastaan lähes joka päivä. Nyt on ollu vähän sitä sun tätä ongelmaa hevosten kanssa, pahimpana varmaan meidän ponskin kaviokuume, jonka vuoksi pikku rassukka on nyt toistaiseksi ainakin poissa pelistä. Tarkemmin hevosten tilasta voi lukea Helin blogista, jonne pääset TÄSTÄ.
Hellulla sentään ollaan päästy ratsastelemaan jo jonkun verran.



Potilas-ponski

Tässä eilispäivän lenkki Sports Trackerilla kuvattuna :) ihan kätevä sovellus älypuhelimelle. 

Bloggailun pariin palaamisesta muuten vielä. Kovaa bloggailutahtia en uskalla lupailla, mutta kirjoittelen aina kun vain ehdin ja jaksan. Oli kiva saada palautetta teiltäkin, että paluuta on odoteltu :) Se tekee omalta osaltaan kirjoittamisesta mukavempaa. Sen verran pakko sanoa, että bloggerista en oo poissa pysynyt, oon käynyt aina teidän muiden blogeja lueskelemassa, vaikka hiljaisenpuoleinen lukija oonkin ollut, enkä oo innokkaasti kommentoinut postauksiin. Mut lukenut oon kaikki lukulistalla olevat :)

Mä kun itte olin laiska, enkä saanut aikaiseksi kuvauttaa missään Viivistä 1-vuotis kuvia, niin nyt onneksi saadaan niihinkin tilaisuus (vaikkakin muutaman kuukauden myöhässä). Ensi viikolla meillä on nimittäin perhekerhossa, jossa käymme siis, kerhokuvaus. Saadaan siis ees jonkinmoiset 1-vuotiskuvat :) Ollaan nyt käyty muutaman kerran perhekerhossa ja kerran MLL:n perhekahvilassa. Kumpikin on tosi kivoja, mut enempi pidin tosta perhekerhosta ja siinä varmaan tulee käytyäkin. Viivikin tykkää kun on muita lapsia.


Täytyis tässä joku päivä vähän purkaa kuvia koneelle ja väsätä kuvapostaus tuolta ajalta, kun oltiin poissa täältä blogimaailmasta :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

...and here we are

Hyvää huomenta kaikille ja terveisiä täältä meiltä! Meistä ei olekaan aikoihin kuulunut, mutta katsotaan nyt, saisiko tännekin aina välillä aikaiseksi kirjoitella.

Mitä meille sitten kuuluu nyt? Ihan hyvää. Neitillä on pieni flunssa päällä taas vaihteeksi (taitaa olla neljäs tai viides flunssa sitten kesäkuun). Eilen täytti 1 vuoden ja 4 kuukautta ja viime maanantaina neiti myöhäinen oppi myös kävelemään :) Äitiinsä tullut, minäkin lähdin vasta 1v4kk iässä kävelemään :)

Muutenkin menee hienosti, tää äiti haki kouluunkin. Saas nähdä pääsenkö pääsykokeisiin asti ja siitä sitten opiskelemaan. Oisi kyllä huippua jos pääsisi! Hain siis amk puolelle sosionomiksi.

Muuten meillä on semmoista perusarkea. Päivät touhuillaan, käydään tallilla ja samalla siis mummolassa. Iltapäivät ollaan kotona perheen kesken ja iltaisin olen ollut töissä. Nyt työrintamalla tosin vähän hiljenee pitkän työputken jälkeen ja toisaalta ihan kiva niin. Näkee miestäkin hieman enemmän, eikä mennä päiviä tyylillä "läpsystä vaihto" :D

Pienen pieni heppatyttö <3

Ja koska asia luultavasti joitakin blogin lukijoita kiinnostaa, niin ei, miehellä en tarkoita Viivin isää. Viivi käy isällään säännöllisen epäsäännöllisesti joka toinen viikonloppu. Mutta ei siitä sen enempää tänne blogiin :)

Mitäs muita kuulumisia minä kertoisin sitten.. Noh, kesällä, tai no, elokuussa, minusta tuli ekaa kertaa kummi :) Ystäväni sai pienen pojan heinäkuussa ja sain kunniatehtävän toimia pikku miehelle kummina.

Sellaista täällä nyt sitten, kyselkää jos jotain kuulumisia kiinnostaa tietää ja koitetaan nyt taas tehdä tätä paluuta tänne blogimaailman puolelle :)



tiistai 13. toukokuuta 2014

Lempihaaste

Noora nakkas haasteella, joten tässäpä tää aikani kuluks menee :)

Lempiruumiinosani: Silmät ja jalat


Lempivaatteeni: hmmm, tällä hetkellä persikan väriset tregginsit ja valkea, väljähkö paita
Lempikirjani: Hevoskuiskaaja

Lempiautonväri: punainen ja musta
Lempikauppani: vaatekaupat ;)
Lempijäätelöni: Suklaajäätelöt, joissa on siinä suklaassa esim mantelipaloja tms :)

Lempikatuni: Nohnoh, en mä osaa sanoa :D Ei oo yhtä erityistä.
Lempikukkani: äh, sanon kliseisesti että ruusu :D

kuva google


Lempitreenivaatteeni: semmoiset mukavat päällä. Ei tiettyjä lemppareita.
Lempimausteeni: oregano ja timjami
Lempinäyttelijäni: Nicolas Cage, Jason Statham, Johnny Depp
Lempiblogini: Näitä on monia! Sivupalkista tuolta löytyy :)
Lempikakkuni: voileipäkakut ja mutakakku
Lempijuhlani: synttärit ja jotku isommat, esim. valmistujaiset ja häät
Lempikauneustuotteeni: ää, puhdistuspyyhkeet :D ne on käteviä :) niin ja hyvä kosteusvoide.
Lempilenkkimaisemani: maalaismaisema :D
Lempielokuvani: Komediat, toiminta, kauhu, piirros/animaatio. En osaa yhtä leffaa eritellä :)
Lempihammastahnani: vaikka Pepsodent WhiteNow. 
Lempiluonteenpiirteeni: sosiaalisuus
Lempikulkuvälineeni: rahalla saa ja hevosella pääsee, eiku... :D

Lempisuklaapatukka: Kinder Bueno
Lempihömppäsarja: Rillit huurussa :D
Lempikuvioni: ympyrä :D

Lempihedelmäni: mango, omena, appelsiini
Lempipuuhasteluni: tallihommat
Lempivuodenaikani: KESÄ
Lempikoruni: sormukset

Lempityylini: semmoinen omanlainen
Lempijuustoni: feta ja rae
Lempieläimeni: kopotit

Lempilihakseni: vatsalihakset
Lempimusiikkini: kaikenlainen fiiliksestä riippuen


Ja HAASTAN: 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE MAMMOILLE JA MUMMUILLE, MYÖS TULEVILLE SELLAISILLE!! :) <3


lauantai 3. toukokuuta 2014

Enää kuukausi 1-v synttäreihin.

Vauvavuosi on pian ohitse ja pian täällä temmeltää pieni taapero! Viivi murunen tänään siis 11 kk.







keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Raskaus ja synnytys - miltä ne tuntuvat näin jälkeenpäin

Synnytyksestä on pian kulunut jo vuosi. Siis VUOSI, en voi millään uskoa. Vastahan mä plussasin ja vastahan mä otin masusta kuvia jajajaja... Mutta niin se vaan aika vierii eteenpäin ja pikku pirpana ei ole pian enää vauva, vaan taapero. Neiti on oppinut konttaamisen salat ja joka paikkaan on aivan pakko kiivetä. Ja äitiä hirvittää... Viimeistään siinä vaiheessa kun mitättömällä itsesuojeluvaistolla varustettu pikku ipana ei tajua, että siitä tuesta on vielä hyvä pitää kiinni, kun se tasapaino ei ihan vielä niin hyvä ois et ilman tukea seisominen onnistuisi... Isoimmilta kolhuilta kuitenkin ollaan vältytty toistaiseksi, eikä meidän talouteen ole tulossa mitään konttauskypäriä tai muita vastaavia ;)



Mutta nyt itse postauksen aiheeseen. Miltä se raskausaika tuntuu nyt näin jälkikäteen? Yhä edelleen olen sillä linjalla että yksi raskaus riitti mulle toistaiseksi. Ihanaa oli masu ja masun kasvatus, kamalaa oli ne kaikki kivut ja vaivat, joita kyllä riitti...

Alkuraskaudessa oli pahoinvointia, karmeaa väsymystä ja muuten vain ällötystä ja öllötystä. Yölläkin tuli heräiltyä oksetuskohtauksiin, mutta kertaakaan en oksentanut. Foobikko ei oksenna ;)
Kun alkuraskaus alkoi olla takanapäin, pahimmat pahat olot jäi pois, vaan sittenpä ne kivut alkoi. Ensin tuli keskiselän jäätävät kipuilut, en saanut yöllä nukutuksi ja itkin tuskaani kun mikään ei auttanut. Koulustakin tuli poissaoloja kipujen takia.

Viikkoja 19+ jotakin


Puolenvälin tietämillä/sen jälkeen, kun selkäkivut alkoi helpottaa, kuvaan astui, ah niin ihanat liitoskivut. Alkuun niitä sieti ihan hyvin, mutta ne paheni loppua kohden siihen pisteeseen, että kaikki 100 metriä pitempi kävely tuotti tuskaa. Kipu oli pahin nivusissa ja häpyliitoksen tietämillä. Ratsastus oli ainoa, joka helpotti liitoskipuja.
Lisäksi mm. huhtikuussa olen valittanut blogiinkin saakka alaselän ja lonkan kipuja, jotka on yöunia häirinneet ja aiheuttaneet kovaa tuskaa. Kyseiseen postaukseen olin rustannut vielä tämmöistäkin: "Suoraan sanoen, en lähtisi tähän yhdeksän kuukauden hommaan ihan äkkiä uudelleen. Tiedän, miten paljon tässä maailmassa on niitä, jotka toivovat kovasti raskautta, mutta itselle tää raskausaika on ollut niin isolta osin yhtä helvettiä, että ei paljon naurata.. Voikin siis olla, että tämä lapsi jää ainoakseni. Suunnilleen ainoat asiat, mistä raskausaikana olen nauttinut on vauvan liikkeet ja tieto siitä, että sisälläni kasvaa ihana pieni, rakas ihminen ja sit toisaalta kaunis, pyöreä raskausmasu on myös ollut ilahduttava asia. Koskaan en elänytkään haavemaailmassa että raskaus olisi jotenkin helppoa tms, mutta kieltämättä tämä kipujen ja vaivojen määrä on yllättänyt jollain tapaa."

Kipujen lisäksi närästi, oli nukkumisongelmaa, iho-ongelmaa, hormonimyrskyjä, valaskriisiä.... Ja se lopun TURVOTUS oli jotain... järkyttävää. Kun olen jälkeenpäin katsonut kuvia itsestäni raskauden lopusta, mä oon aivan järkyttävän näköinen sen turvotuksen kanssa :D Muistan, että mun nilkat oli ihan tukit ja että synnytyksen jälkeen piti kattoo ihmeissään et hei onko noi muka mun jalat, kun ne oli niin ohuet.

Nyt tästä tekstistä saa sen kuvan että mun raskaus aika on ollut ihan pelkkää helvettiä ja tuskaa... :D Mutta mitään kaunistelematta, sitä se kyllä oikeasti oli. Vannoin raskaana ollessa varmaan joka päivä että ei enää ikinä tätä. 
Toisaalta mä tahtoisin joskus toisen lapsen. Mut voisko joku muu olla raskaana mun puolesta..? :D 

Viimeisillään (turvonneena) hevosen selässä :D

No entäs se synnytys sitten? 

Synnytyshän oli jollain tapaa ihan mahtava kokemus. Varsinkin se tunne kun saat sen lapsen ensimmäistä kertaa siihen rinnan päälle... Ei sitä voi edes sanoin selittää miten upealta se tuntuu. 
2.6.2013 mun supistelut alkoi siinä illalla. Supistukset oli tooooosi epäsäännöllisiä (väli vaihteli 10-30 minuuttia) ja vaikka välillä tuli napakampia suppareita, mä en uskonut että lähtöä tulisi. Harjoitussuppareitakin kun mulla kuitenkin oli ollut niin paljon, eikä ne paljoa siitä pahemmille tuntuneet muutamia lukuunottamatta.
00.00 jälkeen kuitenkin "helvetti" pääsi irti. Supparit muutukin säännöllisiksi ja ne alko oikeasti sattua. Muistelen napanneeni panadolia naamaan ja käytin jyvätyynyäkin apuna. Kaverilleni vielä sanoin facebookissa, että tuskin tässä lähtöä minnekään tulee, koska supparit oli niin lyhyitäkin (kesto 10-30 sekuntia, muistaakseni melkeen kaikissa oppaissakin sanotaan et "tositoimisupparit" kestää noin 30-60 sekuntia). Mutta niin vain sitä piti myöntyä kahden aikaan soittamaan synnärille, että nyt sattuu jo aikalailla. Puhelunkin aikana tuli supistus ja puhelimeen vastannut kätilö arveli, että parempi alkaa tulla sinnepäin, kun matkaakin oli se 100 km. Eikun menoks ja voin sanoa, että autossa 100 km supistusten kanssa ei ole kivaa. Aiemmin suppareita kesti, koska sai kävellä supparin aikaan ympäriinsä. Nyt se ei onnistunutkaan, vaan piti kärvistellä etupenkillä tuskissaan. Onneksi edelleen supparit oli kestoltaan lyhyitä... Väli 5-7 minuuttia.

Sairaalalla sitten sinne käyrille tunniksi makaamaan, siellähän oltiin kolmen jälkeen (jep, ukko kaahas matkan ku mielipuoli, kuulema teki niin pahaa kattoa ku mä kärsin :D). Mua suututti käyrillä makaaminen, koska supistukset sattu niin paljon ja mun piti maata, vaikka olisin halunnut liikkua. Sairaalaan tullessa olin sen 4 cm auki ja kätilö aikoi keksiä mulle jotain helpottavaa kipulääkitystä. Käyrillä maatessa apua oli hieman siitä, kun mies painoi jalasta akupunktiopistettä. Itseasiassa tuo akupisteen painaminen helpotti paljon enempi sitä supistuskipua kuin se pirun Oxynorm piikki, jonka sain sitten "ensihätään". Ei sillä aineella saanu kun "kännin" päälle, kipuihin ei vaikutusta..

Noh, tunti käyrillä, sitten saliin ja salissa puol tuntia kun piti alkaa ponnistamaan ja likka maailmassa 04.46. Äiti oli järkyttynyt ja hämmentynyt synnytyksen kulusta... Mutta onnellinen tottakai. Suurin huolenaiheeni kesken ponnistamista oli se, että mä repeän.. :D Siltä se kyllä tuntui, vaikka kolmella nirhulla loppujen lopuksi selvisin.

Näin jälkikäteen ajateltuna synnytys on yhä mulle vähän semmoinen asia, joka mietityttää. Niin paljon oli semmoista, mitä olisin toivonut menevän toisin. Olen iloinen siitä, että synnytys oli nopea. Pelkäsin etukäteen sitä että joutuisin kärvistelemään vuorokaudenkin kivuissani. Mutta sitten toisaalta se oli jo vähän liiankin nopea ja se aiheutti mulle paniikkia, sain kesken synnytyksen paniikkikohtauksen. Onneksi kätilö sai minut rauhoiteltua nopeaan ja sen jälkeen sain ihan uutta voimaa koko hommaan.
Synnytyksessäni ollut kätilö oli mukava, mutta olisin toivonut häneltä enempi tukea minulle. Tsemppasi kyllä hyvin esim. ponnistusvaiheessa, mutta se muu tuki oli olematonta. Jouduin olemaan "yksin" kipuineni, kun kätilö oli jatkuvaan jossain muualla kuin siellä salissa. Miehestä ei isoa apua sinällään ollut, raasu oli vähän järkyttynyt koko tapahtuman ajan ;)

Se mikä harmitti myös, oli se, että mulle ei annettu paljon kivunlievitysvaihtoehtoja. Piikki tökättiin reiteen joo, mutta esimerkiksi ilokaasua ei tarjottu. En myöskään saanut liikkua, vaan piti maata vain sängyssä, vaikka liikkuminen oli ehkä itselle ainakin kotona ollessa se suurin apu. Ei tarjottu myöskään esimerkiksi kuumaa suihkua.
Lisäksi se vähän ihmetytti, että kohdunsuun tilanne tarkistettiin vain kun tulin sairaalaan ja silloin kun ilmoitin että nyt on pakko saada ponnistaa. Ei kertaakaan siinä välissä. Esimerkiksi saliin mennessä sen olisi minusta voinut tarkistaa, mutta ei. Epäilen, että osittain senkin takia jäi puudutteet saamatta :D Toki, kätilökin sanoi, että ei hän olisi arvannut, että mä ensisynnyttäjänä vedän tommoisen pikatoimituksen ja senkin vuoksi se puudutteen saaminen jäi. Tavallaan kukaan ei "tajunnut", että synnytys etenisi niin nopsaan.
Toisaalta olen myös ollut yllättynyt, miten hyvin loppujen lopuksi sen kivun siedin. Tai sitten aika vain kultaa muistot ;)

Olen ajatellut, että kävisin jossain välissä juttelemassa synnytyksestä jonkun kanssa, koska osittain synnytykseen jäi pelko. Vaikka en toista lasta tekisikään, niin olisi se silti hyvä käsitellä läpi.

Mutta pääasiahan koko raskausajassa ja synnytyksessä on tuo pikkuinen palkinto <3  Siinä vaiheessa, kun lapsensa näkee ensimmäisen kerran, kaikki kipu ja tuska unohtuu :)

On se ollu pieni <3

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kuulumiset ja uusi blogi!!

Viime bloggauksesta on vierähtänyt taas luvattoman pitkä aika, oikeasti ihan hävettää tämmöinen saamattomuus tän blogin suhteen.... Välikausivaate postauskin odottaa yhä viimeistelyä, vaikka sekin piti saada julkaistua pian edellisen postauksen jälkeen. Syy tähän blogihiljaisuuteen on se, että mulla ei ole oikein löytynyt intoa ja inspiraatiota tähän blogiin. Jotenkaan ei jaksa päivitellä meidän supertylsää arkea, jossa ei tapahdu mitään. Erikoispostauksia olisi tuossa odottamassa joo, vaan kauheaa inspiraatiota niiden aloitteluunkaan ei ole ollut. Tai toisaalta joka päivä on mielessä postata tänne jotakin, mutta päivällä ei ehdi (neiti työllistää aika paljon) ja illalla taas haluaa viettää hetken aikaa itsekseen, eikä bloggaaminen aina ole se päällimäisin juttu.

Kaikesta tästä inspiraation puutteesta huolimatta laitoin kokonaan uuden blogin pystyyn. Blogi on kuitenkin vain heppablogi, joten heppailujutuista kiinnostuneet klikatkaa itsenne pikaisesti nyt tonne uuteen NELIVEDOLLA - blogiin :) Heppajuttuihin tällä hetkellä riittää inspiraatio kirjoittaa, mutta jotenkaan niitä ei halua tänne kirjoittaa, kun ne ei ns. "sovi" tänne :D Koska lukijoistani taitaa löytyä aika paljon niitä, jotka eivät ole hevosihmisiä :) Siksi en halua tänne puolelle liikaa heppajuttuja laittaa. Nyt niille on sitten oma paikka, joten heppakuulumisia sieltä siis.

Nyt kuitenkin sen verran kuulumisia, että meidän neitihän täytti 3. päivä 10 kuukautta. Niin iso tyttö jo! Neuvolassakin käytiin ja saatiin uudet mitat, jotka oli 73,5 cm ja 8720 g :) Hyvin menee omilla käyrillä edelleen, vaikka vähän pelkäsin tuon painon takia kun on vähän huonosti ruoka maistunut. Hapanmaitotuotteitahan me ollaan jo jonkun aikaa maisteltu ja syöty ja ne kelpaa neidille hyvin. Lempparia on viili ja turkkilainen jugurtti, raejuustosta ei pidä :D
Mitäs tämä neiti kymmenkuinen sitten osaa? No hän ryömii kovaa vauhtia, nousee tukea vasten polvilleen (ja pari kertaa jo seisaalleenkin), ottaa askelia tuettuna (jos siis itse tukee), mutta ei vielä itsenäisesti kävele tukea vasten. Konttausasentoon menee jatkuvasti ja hieman menee eteenpäin kontaten, mutta toistaiseksi pääsee viel ryömien lujempaa :)
Osaa vilkuttaa ja hänellä on nyt ota-anna-vaihe menossa. Jaksaa mielellään touhuta yksin lattialla pitkiäkin aikoja, joskus taas ei viihdy yksin sekuntiakaan ;) Eroahdistusta on ilmassa.
Rakastaa hassuttelua ja sitä kun hänen kanssaan "riehutaan" ja pelleillään. Sanoo välillä äiti, itta(kissa), iti(isi), mamma, täti. Nyt on viime päivinä vilkutuksen yhteyteen tullut "heihei"(tai ennemmin "eiei", kun ei vielä niin hyvin h-kirjain tule ;) ). Ymmärtää sanan ei - eri asia totteleeko ;)

Nukkumisen kanssa meillä on nyt tosi hankala vaihe. Nukkumaan ei osaa enää millään yksin rauhoittua, vaan huutohommaksi menee. Nyt koitetaan pääsiäisen jälkeen sitä unikoulun aloitusta. Saatiin tänään perhetyöntekijältä hyviä vinkkejä siihen, toivottavasti niistä on apua!

Semmoinen siis neiti kymmenkuinen, varmaan jäi jotain tässä väsymyksessä mainitsematta, mutta pääkohdat kuitenkin ;)



Neiti sai omat arskat! Kyseessä Baby Banz Retrot :)

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Mitään jännää ei tapahdu

Laiska bloggaaja täällä hei... Kamala, taas on viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta, vaikka tuntuu et eihän siitä oo kun pari päivää... :D Ei oo jaksanu kauheita mielenkiintoja aina osoittaa blogille, vaikka joka päivä käy mielessä että pitäisi kirjoittaa, mutta se sitten aina jää. Tosin Viivikin nykyisin menee niin kovaa vauhtia paikasta toiseen, että ei kyllä aina jouda paljo kiinnittää mielenkiintoa tietokoneen ruutuun, kun saa neitosta vahtia!


Toinen, mikä vaikuttaa kirjoitteluun, on se, että ei ole aihetta mitä kirjoittaa. Meillä kun ei normiarjessa tapahdu mitään mielenkiintoista tai jännää. Noita erikoispostauksia ois kyllä tuossa vielä odottelemassa, pitäisi vain aikaa niiden tekoon jostain repäistä. Ehkäpä Viivin päikkäreiden aikana joku kerta siivoamisen sijaan kirjoittelisi sitten ;) Viivin ulkovaatepostaus on viittävaille valmiina, joten se on ainakin nyt lähipäivinä tulossa.

Ja ens viikolla jotain muuta jännää sitten, kun varattiin siskon kanssa koulutunti! Huih, viimeksi pari vuotta sitten oon ollutr ratsastamassa opetuksessa, joten innolla ja kauhulla odotellen... :)

(c) Heli H

(C) Heli H

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Herrrrrkullinen banaani-suklaakakku ynnä muuta jännää (tai vähemmän jännää)

Mulla on iskenyt mahdoton ruuanlaitto/leipomisvimma. Varsinkin leipoa tekee mieli koko ajan :D Nyt olenkin parille päivälle toteuttanut banaani-suklaakakun ja kääretortun. Banaani-suklaakakusta ohje pian tossa alempana :)
Sama homma kyllä ruuanlaitonkin kanssa, tekisi mieli hirveesti kokeilla kaikkea ja uusia reseptejä. Eilen tein lohikeittoa pitkästä aikaa ja tuli (vaikka itse sanonkin) ihan mielettömän hyvää. Muuten perus keittoainekset (keittovihannes/juurespussi, kasvisliemikuutio, kala, mausteet jne) ja sitten noin 2/3 pakettia paprika Koskenlaskijaa, nam. Kummasti keitto hupeni päivässä :D Joku päivä täytyy jatkaa keittolinjalla ja tehdä pitkään aikomaani porkkanasosekeittoa :)

Mutta nyt saatte sen banaani-suklaakakun ohjeen. Tästä tuli kans aivan tajuttoman hyvää, ja tämä on siis semmoinen mutakakun tyyppinen koostumukseltaan. Jos pidät mutakakusta, niin suosittelen ehdottomasti ;)

kuva ei anna oikeuttaa kakulle ;)
BANAANI-SUKLAAKAKKU

Tarvitset...:
200 g tummaa suklaata
175 g voita
5 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 iso banaani murskattuna (tiedä sit mikä se iso banaani on, itse käytin 1,5 "tavallisen kokoista" banaania)

1. Paloittele suklaa ja voi ja sulata ne kattilassa miedolla lämmöllä
2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan kahteen eri kulhoon. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita ensin jäähtynyt suklaa/voi sekoitus keltuaisvaahtoon ja lisää sitten jauhot ja banaanimurska. Lopuksi lisää valkuaisvaahto varovasti käännellen.
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja paista 180 asteessa noin 40 minuuttia.
4. Jäähdytä kakku ja irroita vuoasta. Koristele kermavaahdolla ja raastetulla suklaalla/tms, tai syö siltään :)

Semmoinenpa se. Ohjeen taisin bongata Seura-lehdestä jokunen aika sitten.

Muutenpa meille ei ihmeempää kuulu, neidillä on kova meininki päällä ja valitettavasti se meininki jatkuu öisinkin. Viime yönäkin veti ryömimis/konttausharjoituksia sängyllä noin puoli neljältä aamuyöllä. Muutenkin kitisi mahdottomasti ja jatkuvaan kääntyili mahalleen, josta neiti piti sit taas kääntää selälleen (jos ei kääntäny niin huuto alkoi). Huhhui, kaipa tuo joskus rauhoittuu??
Tarkoitus ois lähipäivinä toteuttaa jonkinlaista vaatetuspostausta neitokaisen (ulko)vaatteista. Mut nyt sänky kutsuu, jaksaa taas yön valvoa/nukkua huonosti :D Loppuun vielä kasa kuvia lempi kuvausaiheestani :)

Ilmeellä... :D

Sinisilmäinen neitokainen

Kummitätin kanssa :)

Jostain syystä pohjan laskeminen tuli ajankohtaiseksi...

wroomm

Pienet hampaat pilkottaa :D

"älä mutsi kuvaa mua enempää"

Viivi sai oman ratsastuskypärän, ostin Kodin Terran alesta kympillä :) Kesällä lienee sopiva sit ;)



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kuviakuviakuvia

Ihan ekana, Kavioilla & Koparoilla blogissa on arvonta, joten heppaihmiset (miksei toki muutkin) -> kurkatkaa TÄNNE :)

Sitten kuvia, kuvia ja kuvia :) Kuvat tulee sekalaisessa järjestyksessä, eivätkä oo kaikki samalta päivältä :) Ikävästi laiskistuneena en jaksanut ees muokkailla näitä, hyi minua :D


Ponia testaamassa! :)


Iloinen likka :)

ratsastaja könöttää ;D

Blogger kyllä pissii laadun ihan kokonaan :(

Ponskinkin selässä käyty! Ja kyllä, ratsastajana olen ponille pitkä, mutta Lulu on ylikorkea ja painoni puolesta voin aika kevyesti sillä mennä silloin tällöin 20 minuutin läpiratsastuksen :)

Ilme kohdillaan :)

Ponityttö <3



Nipsu-varsaankin tutustuttiin.


Pieni heppatyttö innostui jo pelkästä satulan päällä istuskelusta :D

Rakkaus <3