tiistai 22. lokakuuta 2013

Kuumetta ja ruuanlaittoa

Nuistapa se on pari viime päivää koostunut. Flunssa päätti hyökätä takaisin kuumeen kera, ei paljo naurata. Alle kaksi viikkoa edellisestä flunssasta. Eilen paukahti kurkku kipeeksi ja olo huonoksi, lämpöä oli 37,5 (miksi aina tommonen pieni lämpö tuntuu ihan kamalta, kun sit taas jos on tyyliin yli 39 astetta kuumetta nii tuntuu siltä ku vois juosta maratonin...). Alaselkä, polvet ja nilkat on kipeänä, ne menee aina kipeeksi kun mulla on lämpöä, en tiiä tosin syytä. Ääh, sais loppuu jo tää sairastaminen.

Viivi tekee ilmeisesti hampaita, neiti on ollut tosi kärttyinen, levoton ja järsii kaikkea. Ja kuolaa tulee päivittäin varmaan litratolkulla. Hampaat kuultaa jo hiukan ikenistä, mutta eivät oo vielä puhjenneet.
Ja nyt ollaan hoksattu ryömimisen ideakin, jalat menee hienosti jo mahan alle :) Pitkää matkaa ei kyllä jaksa liikkua vielä, väsy iskee kesken matkan ja pääki alkaa painaa :D


Eilen ja tänään olen joutessani kokkaillutkin jotain. Eilen illalla väsäsin vispipuuroa ja tänään kanapiirakkaa. Hyviähän nuista tuli, vaikka itse sanonkin :D

vispipuuroa kera mustikoiden

kanapiirakkaa

Nyt ei tän isompia kuulumisia ole, taidan kaivautua nyt pikkumuorin kanssa sohvalle viltin alle :) Loppuun vielä kuvia sekalainen sarja :)

väsynyt pikku neiti

syötiin :D 





bongaa kuvasta kissa :)

Emmi arpoo

& Something Daily blogin Emmi arpoo, arvontaan pääset TÄSTÄ :) Palkintona Kappahlin lahjakortti :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Meille kuuluu ei mitään

Taaskaan ei meille kummoisempia kuulu. Päivät rullaa eteenpäin ja neiti kasvaa... Viivi on tosin nyt ollu hiukan räkäinen pikku muori ja lisäksi on vissiin menossa joku neljän/viiden kuukauden villitys. Yöt ollaan levottomia, on ruvettu heräilee 2-3:kin kertaa yössä. Että hyvästi vaan pitkät yöunet, joista aiemmin nautiskeltiin... Kieltämättä itekin on ollut viime päivinä normaalia väsyneempi.
Lisäksi neiti on keksinyt, että kun ite menee nukkumaan, niin menipä sänkyyn miten hiljaa tahansa niin parin minuutin kuluessa rupee kuulumaan pientä köninää ja ininää, joka ei lopu ennen kuin pikku eukon ottaa pois ja tissille. Huoh :D Sit kuitenkin tissillä ollaan max pari minuuttia ja nukahdetaan uudelleen ja sänkyynkin voi heti siirtää nukkumaan.

kovasti liikkuvasta ipanasta on aika hankalaa ottaa kuvia :D
Meillä muuten melkein ryömitään jo :) Varpaat on myös pikkuhiljaa alkaneet löytyä, kovasti ne näyttää jo kiinnostavan, kun niitä tuijotellaan vähän väliä :D

Sain viimein kämpässä toteutettua suursiivouksen, joten vois alkaa toteuttelemaan sitä asuntopostaustakin pikkuhiljaa. :)

Mietin muuten, että taas (kuten joka ikinen syksy), hyppää esiin otsikot "talvi yllätti autoilijat". Siis oikeesti, kun jokaisena edellisenäkin vuonna se talvi on sieltä aina tullut, niin miten ihmeessä voi yllättää että se tuli taas tänäkin vuonna? Ei mahdu mun logiikkaan... :D

kuva viime viikolta

torstai 10. lokakuuta 2013

One year ago...

Noin vuosi sitten, 7. lokakuuta, pieneen tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Seuraavana aamuna, 8. lokakuuta, viiva oli selkeämpi. Nyt tuo tikun toinen viiva köllöttää tuossa sohvalla ja tuhisee suloisesti. Ei vuosi sitten käynyt mielessäkään, että mä eläisin tällä hetkellä ehkäpä elämäni onnellisinta aikaa. Saan seurata pienen ihmisen alun elämää ja olla hänelle se maailman tärkein henkilö. En olisi koskaan osannut aavistaa, miltä tuntuu olla toiselle tarpeellinen 24/7. Äitiys on ollut mulle elämäni raskainta ja haastavinta, mutta myös samalla elämäni ihaninta ja upeinta aikaa.


Tähän vuoteen on mahtunut paljon ja voisin sanoa, että olen varmasti kasvanut henkisesti eniten tän vuoden aikana.

Äitinä haluan - tietenkin - olla lapselleni niin hyvä vanhempi kuin mahdollista. Olen monien lasten kasvatusta seurannut vierestä ja melkein yhtä monesti päättänyt, että noin en ainakaan lastani kasvata. Viivi on ensimmäinen lapseni, joten luultavasti tulen joskus jotain virheitä kasvatuksessa tekemään, mutta kukapa ei? Virheistä oppii ja sitä rataa.


Entä haluaisinko sitten joskus tulevaisuudessa vielä kokea tuon toisen viivan siinä tikussa? En tiedä. Salaa olen haaveillut pienestä pojasta, pikkuveljestä Viiville (tietty sukupuolta ei voi erikseen päättää) ja joskus ajattelin, että haluan kaksi lasta. Kuitenkin raskaus, ja synnytyskin, olivat mulle melko raskaita. Jälkeenpäin olen kehittänyt synnytyksestä itselleni kammon. Moni on sanonut, että ei kai noin nopeasta synnytyksestä oo ehtiny ees traumoja tulla. Mutta sepä se, se kun nimenomaan oli nopea. Kuulemma kukaan ensisynnyttäjä ei KAKSin synnärillä ole synnyttänyt niin nopeasti kuin minä. Monestihan sanotaan että toinen on puolet nopeampi. Miten siis kävisi, syntyisikö lapsi jo matkalle? Synnärille on matkaa 100 km. Olin itse synnytyksessä todella kipeä, toki aukesin 4 sentistä 10 senttiin reilussa tunnissa. Jonkilainen pelko siihen kipuunkin jäi, vaikka toki koko kipu on unohtunut, siis se miltä se tuntui.
Toki näitä pelkoja varten on olemassa se pelkopoli ja onhan mahdollista saada myös suunniteltu sektiokin. Joskin peloista huolimatta ennemmin synnyttäisin alakautta..
Mutta jokatapauksessa, vain tulevaisuus näyttää tuleeko ikinä sitä numero kakkosta. Tällä hetkellä mulla on tuo numero ykkönen ja se riittää ♥

Rakkauspakkaus ♥
PS. Loppukevennystä....:

siis "sisustus ja dementia", WTF? :D

tiistai 1. lokakuuta 2013

4 kk neuvolakuulumiset + muut kuulumiset

Viivillä oli eilen 4 kk lääkärineuvola. Saatiin samalla kertaa myös pneumokokkipiikki, jota ei viimeksi otettu kun en halunnut kahta piikkiä samalle kertaa. Itse piikistä Viivi ei sanonut mitään, mutta se aine ilmeisesti kirveli, niin siitä tuli itku. Ja kova itku tulikin, äitilläkin tais kyynel vierähtää kun toinen oli niin reppana :/ Illalla neiti oliki sitten hiukan kipeä, niin piti antaa Panadolia suun kautta. Yö onneksi sujui hyvin, tänä aamuna oli sit vielä hiukan kärttyinen pikku eukko :D
Mutta mutta, Viivi oli kasvanut hienosti, painoa oli 6150 g ja pituutta 61,5 cm (viimeksi 3 kk 5580 g ja 59,5 cm) :)
Ja mitäs meillä osataankaan 4 kk iässä? Tälläistä ainakin:

- tartutaan esineisiin, välillä ne survotaan suuhun asti :D
- jutellaan, kiljutaan, nauretaan ja päristellään (ja tehdään sylkikuplia)
- käännytään selältä masulleen ja toisinpäin. Aina ei tuo selältä masulleen ihan onnistu tai sitten jää käsi tyhmästi alle ja suututaan ku ei saada sitä pois :D
- kovasti koitetaan jo punkea istumaan ja jos jostain saa käsillä kiinni, niin silloin vedetään itseä istuma-asentoon :)
- välillä yritetään jo mahallaan ryömiäkin eteenpäin, mutta ei ihan hiffata miten se sit kuitenkaan pitäisi tapahtua
- tavaroita myös jo välillä siirellään kädestä toiseen
- pikkuisen saatetaan jo vierastaa joitakin

pieni pullaposki
Ja mistäs Viivi sit tykkää? Viivihän tykkää...:

...olla leikkimatolla ja katsella ja nykiä leluja
...erityisen kiva on lelu, josta kuuluu musiikkia kun siitä nykäisee
...kylpeminen on kivaa
...hauskaa on myös kun äiti hassuttelee ja kutittelee
...kummitäti tuo myös hymyn naamalle
...kiljuminen on ihan hurjan hauskaa!
...soseista tykätään kanssa. Suurta herkkua on porkkana, persikka, mango ja banaani
...kaikki lelut, joista lähtee musiikkia tai ääntä, ovat suosikkeja
...autossa matkustus on mukavaa ja toisinaan myös nukuttavaa

Tosiaan kiinteitä on nyt n. kuukausi syöty ja meillä syödään noin 2 kertaa päivässä sosetta, aamupäivällä 10-12 välillä ja iltapäivällä 16-18 välillä. Pikkuhiljaa voisi kuulema iltavelliäkin vaikka antaa jos haluaa.
Kuitenkin pääosa ruokailuista siis edelleen mennään rintamaidolla :) Joka neitoselle kyllä maistuukin hyvin. Saa nyt nähdä minne asti imetystä jatketaan, aluksi ajattelin et jos sinne puoleen vuoteen, mut miksipä ei jatkaisi hiukan pitempäänkin jos maito riittää ja jos se tuntuu vielä hyvältä. Aika näyttää tämänkin :)


Yöt meillä nukutaan hiukan vaihtelevasti. Välillä nukkuu 6-8 tuntiakin putkeen, välillä taas 3-4 tuntia. Ilmeisesti uudet opitut asiat vaikuttaa yöuniin jonkin verran. Päikkäreitä meillä ei pahemmin nukuta, joskin joinain päivinä sit taas saattaa parinkin tunnin unet vetäistä.