Pohdiskelua raskaudesta ja synnytyksestä, sekä kamppailua kera pahoinvoinnin

Eilisilta ennen nukkumaan menoa meni "ihanissa" pahoinvoinneissa. Tuntu et ei uskalla seisaalleen nousta, oksetti niin pirusti. Aamulla sitte yllätys yllätys, herätessä armoton paha olo. Onneksi aamun paha olo häviää kun saa syötyä jotakin, joskin välillä se on hankala ahtaa ruokaa naamariin kun yököttää... Toisaalta pahoinvointihan on vain hyvä asia, pitäs olla kaikki okei yms. Oksentaa ei ole toistaiseksi tarvinnut ja toivottavasti ei tarvitse. Raskaus + emetofobia, hieno yhdistelmä. Jos joku ei tiedä, emetofobia tarkoittaa oksentamisen pelkoa. Pääasiassa itsellä fobia on suht lievä, eniten pelkään saavani vatsataudin. Muuta oksentamista en sinänsä pelkää, joskin kun tuntuu et pitäs oksentaa, iskee se paniikki vaikka olenkin koittanut psyykata itseäni että ei se niin paha oo jos raskauden takia oksentaa. Mutta se siitä fobiasta, palaan aiheeseen joskus toiste uudelleen ja tarkemmin.

Uutena oireena mulla on pikkuhiljaa alkanu ilmaantua ärtymyskohtaukset. Tuntuu että pikkusetki asiat rupee suututtaa ihan pirusti. Vielä en ole räjähdellyt, osaan toistaiseksi ainakin hillitä itseni sen suhteen :-D Saas nähdä sitten myöhemmin. Muuten itsellä on aika laaja oireiden kirjo ollut jo näin alussa, on pahaa oloa, tissien arkuutta, väsymystä, vessassa ravausta, turvotusta, juilintaa alavatsassa... Turvotus varsinkin on kovaa, näyttää jo nyt et mulla on kauhea vauvamaha, ja varsinki ku ite on hoikka ihminen niin tuo turvotuski näkyy :-D

Olen muuten pohdiskellut tässä viime päivinä paljonkin tätä raskautta ja sitten mahdollisesti tulevaa synnytystä. Koskaanhan ei voi tietää miten tässä käy, kaikki on niin alussa vasta. Keskenmeno pelottaa, enkä tahdo niin käyvän. Tuntuu, että jo nyt tuohon pieneen elämään tuolla on jotenkin vahva side. Tulee sellainen "äiti pitää susta huolta"-olo.

Synnytystä olen miettinyt erityisesti ja mulla on aika vahva päätös siitä, että mä haluan synnyttää ilman puudutuksia. Puudutukset sitten jos homma kestää kauan tai tuskat on hirveät. Mutta jos synnytys on nopea, niin mä tahtoisin vetää sen ilman "mömmöjä". Ihan vaan sen vuoksi, et niissä mömmöissä voi olla aikalailla haittoja vähän joka asiassa. Tää on mun ensimmäinen synnytys joo, eikä mulla ole hajuakaan millasta se homma tulee olemaan (ainoat nähdyt synnytykset telkkarissa ja kaikki sen nyt tietää millasta se siellä on), mutta mä tahdon oikeasti yrittää. Se kipu on vaan sen hetken ajan ja mä uskon että se unohtuu siinä vaiheessa kun sä saat sen pienen käärön sieltä. Ja muutenki "mömmöttömistä" synnytyksistä oon enemmän kuullu hyvää. Plus näin läppänä jos heitetään, niin piikkikammoisena mä varmaan enempi pelkäisin sitä epiduraalipiikkiä kuin niitä kipuja :-D

Mies ei ollut kovin kannustava sanoessani että ilman puudutuksia aion kokeilla. Olisin toivonut tukea asiaan, mutta sain vain aliarviointia ja "varmuuden" siitä että en varmana kestä ilman puudutuksia sitä kipua. Reilu meininki siis... Toki se on ollu omien lapsiensa synnytyksissä mukana (miehellä aiemmasta liitosta lapsia siis) ja nähny sen homman, mutta jokainen nainenhan on erilainen raskautensa ja synnytyksensä kanssa. Tukea olisin siis toivonut, en täystyrmäystä. Mut jospa sen siitä sais olemaan minun puolella tässä asiassa...

Muutamia pohdintoja lukuunottamatta mulla on pirun hyvät ja positiiviset fiilikset tästä raskaudesta. Kuhan toi pahoinvointi loppuisi pian niin sit mä oisin tyytyväinen :-D Tottakai esikoista odottavana vähä yhet sun toiset asiat jännittää, mutta kaikki selviää varmasti aikanaan ja asioillahan on tapana järjestyä. :-) Eniten mä ehkä odotan sitä että masu rupeaa kasvamaan :-)

Tästäpä sitten jatketaan taas, nyt jos viettäisi loppu illan leffan parissa kultani vieressä. :-)