Kuulumisia ja hevosteluhommia

Rennosti on tullut otettua viikonloppu ja ihan hyvä niin. Eilen käytiin katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto - elokuva, ja oli kyllä hyvä! :D Sai ainakin nauraa ihan kunnolla. Elokuvan jälkeen vietettiin sitten rauhallista iltaa, katseltiin telkkaria ja tehtiin grillileipiä :)
Ennen viikonloppua kävin muuten myös hakemassa hoitopöydän kaveriltani. Oli oikein näppärä hoitopöytä, todella tukevan oloinen ja mulle sopivalla tasolla, ei tarvitse lainkaan esim. kumarrella, eikä myöskään ole liian korkea. Hoitopöytä oli kahdesta eri osasta, lipasto-osa ja hoitotaso. Hoitotaso siis on irroitettava, joten kun sitä ei enää tarvitse, voi hoitopöydästä tehdä tavallisen lipaston :)

Eilen kävin sitten pitkästä aikaa oman hevosen selässä köpöttelemässä ja oli taas ihanan terapeuttista niin henkisesti kuin fyysisesti :) Ratsastuksesta en todellakaan tule ihan äkkiä luopumaan, vasta sitten harkitsen asiaa, kun selkään ei pääse muuten kuin nosturilla ;D Sitä päivää tosin saanee odotella vielä, yhä ainakin jakkaralta noustessa selkään pääsy on yhtä helppoa kuin ennen ratsastustakin.
Monet on minulle ihmetelleet, että eikö ratsastus ole jo tässä vaiheessa tosi hankalaa ja vaarallistakin. Voihan se olla sitä vaarallista ainakin (hevosharrastushan nyt ei muutenkaan ole turvallisin laji :D), tiedän putoamisriskin. Mutta, luotan meidän hevosiimme. Lisäksi oma tasapainoni ei ole mahan myötä millään tapaa huonontunut, joten luotan kyllä siihenkin. Tietysti mihinkään ei 100% voi luottaa, etteikö jotain kävisi, mutta ihan samalla periaatteella joka kerta ulos mennessänikin otan sen riskin, että vaikkapa liukastun pihalla tai jään auton alle. Tietyissä rajoissa raskaana ollessakin pystyn ihan hyvin rakkaasta harrastuksestani nauttimaan :) Lisäksi, se pitää minun mieleni ja fyysisen kuntoni kunnossa, joten miksi siitä luopuisin :) Lähes ainoa liikuntamuoto, joka pitää inhottavat liitoskivut poissa tai ainakin helpottaa niitä. Ja neuvolatätikin on jopa kannustanut tässä asiassa, tottakai käskenyt toimia varovaisuutta noudattaen :)

Hankaluuksiakaan ei ole ilmennyt, masu ei ole tosiaan tiellä ollut kun jakkaraa käytän apuna selkäännousussa ja luultavasti ihan kohta myös alas tullessa. Joillakin raskaana olevilla, jotka ratsastavat, ilmenee mm. kipuja tai ikäviä tuntemuksia ratsastuksen aikana. Itse olen näiltäkin välttynyt, luultavasti siksi, että osasin jo ajoissa ruveta ottamaan ratsastuksen kanssa rauhallisesti. En hömpsyile nopeita askellajeja kuin silloin tällöin ja niitäkin hyvin pienissä pätkissä. Joka kerta kuuntelen omaa kroppaani ja sen merkkejä ja tarvittaessa osaan lopettaa ratsastuksen jos siltä tuntuu. Sama homma myös siinä, että kuuntelen hevosta ja jos se osoittaa merkkejä siitä, että viisaampi tulla alas selästä, niin silloin tulen, enkä ota riskejä, että jotakin tapahtuisi :)
Ihan loppuvaiheessahan ratsastus tulee jäämään pois, koska se voi avata paikkoja ja käynnistää synnytyksen. Mutta sitten kun en enää ratsastaa voi, on meillä onneksi tuo pikku poni tuolla, jonka kärryille voin mennä istumaan  ja köröttelemään :D Ja siskon hevosella Helunallakin voi körötellä tietysti kärryillä ja reellä :)

Pieni pullea paketti :)

Tarkoitus oli vielä yhdestä aiheesta avautua ja höpistä tässä, mutta jätän sen nyt toiseen postauskertaan niin ei ihan romaania tule tästä :) Niin ja jotakin olen vähän lukijoidenkin varalle mietiskellyt mutta niistä sitten tosiaan toisella kertaa ;)