keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Päivitystä ja kuulumisia

Nyt kun neiti sopivasti nukkuu, ehtii hieman päivittämään tännekin suuntaan kuulumisia. Oikeastaan mitään ihmeempää meille ei kuulu, arki on alkanut ihan mukavasti rullaamaan, joskin hieman väsyttää itseä yöheräilyt :) Mutta se on ihan normaalia ja väsymys ei ole aivan mahdotonta. Kuitenkin loppujen lopuksi yöunia nukun jopa 7-9 tuntia. Yleensä neitonen syö illalla 23-24 aikaan ja rupeaa nukkumaan ja yleensä myös itse menen noihin aikoihin. Sitten hän herää joskus kolmen-neljän aikaan syömään ja sit taas nukkuu ja herää joskus puoli seitsemän-puoli kahdeksan välillä. Yleensä sen jälkeen itsekin vielä nukun lisää ja nousen joskus kymmenen maissa. Katkoksista huolimatta siis tulee nukuttua kuitenkin :) Yleensä yöllä menee neitosen vaipanvaihtoon ym hoitotoimenpiteisiin ja ruokailuun puolesta tunnista tuntiin, riippuu miten kauan hän viihtyy tissillä :)

Maitoa mulla mukavasti riittääkin, ei oo tarvinnut korvikkeita. Ylimääräistäkin tulee sen verran, että pakastin alkaa täyttyä pikkuhiljaa maidosta :D Hyvä tietysti ollakin varalta siellä, tiedä jos tulee joskus joku tarve ja onpahan myöhemmäksi vaikkapa soseisiin käytettäväksi :) Neiti syö yhtä pulloruokailua lukuunottamatta vai tissistä. Yksi pulloruokailu on aina aamupäivällä, jolloin hän saa pulloruuan kanssa Reladrops maitohappobakteeritipat ja nyt ensi maanantain jälkeen myös sit ne vitamiinit. Ensi maanantaina on siis neitokaisen kaksiviikkois neuvola :)

voih <33
Tekisi niin hirmuisesti mieli vain höpötellä neidistä ja siitä miten ihana hän on, mutta veikkaan että kovin moni ei jaksaisi sellaista lueskella ;) Nyt hyvin ymmärtää sen, että tosiaankin se oma lapsi on se täydellisin ja ihanin ja rakkain ja.... Ajatuskin siitä, että hänelle tapahtuisi jotakin, on ihan murskaava. Olen huomannut miten kova suojeluvaisto minulla on tuota pikkuista kohtaan, häntä haluaisi vahtia haukkana 24/7. Huomasin, että minun on hieman vaikea antaa esimerkiksi hänen sisarustensa (mieheni lasten siis) pitää häntä sylissä, koska tietysti kun he ovat lapsia, niin pelkään että he eivät osaa pidellä häntä tarpeeksi tukevasti tms. Tätä tämä äidinrakkaus, äidin vaisto jne ilmeisesti sitten on :D
Mutta kyllä on tosiaankin sellainen tunne, että tuon pienen ihmisen eteen tekisin ihan mitä tahansa <3


Muita asioita sitten vielä hieman. Kovasti alkais itellä olla hirveä hinku taas hevosen selkään. Arvelinkin, josko lähtisin käymään siskon kanssa perukassa ja kipuais sinne hepan selkään taas... :) Paikat on mulla kyllä parantuneet ja kipuja ei tunnu. Istuminenhan mulla on sujunut suunnilleen ihan normaalisti jo synnäriltä lähtien. Joten luultavasti ei pitäisi olla ongelmia sen ratsastuksen suhteen :) Muutenkin on synnytyksestä palautuminen sujunut suht mukavasti. Painoa on lähtenyt jo tässä reilussa viikossa 10-11 kiloa. Pitkä matka ei ole enää lähtöpainoon ja mitään en oo tehny, muuta kuin imettäny :D Eli kumman hyvin tuo imetys kuluttaa niitä kaloreita :) Ei sillä, ei mulla kyllä kiire ole noita kiloja pois saada, eiköhän ne ajallaan lähde :) Pitänee kuitenkin ottaa kuva vielä tuosta mahan seudusta mitä se on tällä hetkellä, eli tavallaan "lähtötilanne". Loppujen lopuksihan mulla tuli raskauskiloja jotain 16-18 kiloa, ihan tarkkaan en mene sanomaan kun lähtöpainosta ei ihan varmuutta ole :)

Mutta nyt taidan lähteä syömään jotakin pientä ja luultavasti neitokainenkin pian heräilee uniltaan syömään :)

PSPSPS: Tsekatkaahan tuolta sivu BLOGIKIRPPIS. Siel ois nyt mammavaatteita myynnissä :)

2 kommenttia:

  1. suloinen pikku neiti :) voin yhtyä kyllä tuohon kovaan Äidin vaistoon ja tarvetta vahtia 24/7 vauvaa :D Ihan tajutonta kuinka paljon voi rakastaa ihmistä, jonka on tuntenut hädin tuskin kahta viikkoa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano jo muuta! :) se on tosi jännä se äidin vaisto....

      Poista

Ilahdun kaikista kommenteista! :) Muistathan kuitenkin kommentoidessasi hyvät nettikäytöstavat!
Älä lähetä kommenttia useasti, kommentti näkyy vasta kun olen hyväksynyt sen.
En julkaise asiattomia tai loukkaavia kommentteja.