Ultrakuva + kaikenlaista höpötystä

Viikonloppu meni oikein mukavasti pienimuotoisia tupareita vietellessä pienellä kaveriporukalla. Muut nauttivat jonkin verran alkoholiakin, itse pääsin "fiilikseen" alkoholittomalla siiderillä ;) Itselle ilman alkoholia oleminen on helppo homma, muutenkaan ei tule juotua kuin kerran kahdessa kuussa jos sitäkään, joten ei ole hankalaa olla juomatta yhdeksää kuukautta ja vielä lisää se jälkeenkin :)

Niin, nyt sain tässä tälläisen onnettoman ja erinomaisella (krhm) kuvanlaadulla varustetun otoksen ekasta ultrakuvasta :) Otin sen puhelimella suoraan siitä kuvasta (koska ei oo skanneria valitettavasti), joten laatu on mitä on, mutta kyllä tuosta selvän saapi :) semmoinen pikkuinen siellä <3

Huhhui, nyt ollaan jo menossa viikolla 9+5, hirmuisen nopeaan menee tämä aika :) kolmisen viikkoa vielä niin ois np-ultran aikaa, nyt jo melkee jänskättää :D pitäisi vaan vielä kerätä rohkeutensa mennä käymään tän alkuraskauden verikokeissa... Ottavat kaikki samalla kertaa, joten voi olla että useamman putken ja se on mulle tooooodella hankalaa, koska omistan valtavan piikkikammon o_O pelkään verikokeiden ottoa ihan hirmuisesti ja näytteenottotätit joutuu aina ottaa multa kokeet niin, että olen makuultani. Muuten pökrään penkille :D

Eilen onnistuin muuten olemaan erittäin taitava ja leikkaamaan sormeeni syvän viillon -.- Leikkasin sämpylää ja veitsi lipsahti suoraan vasempaan etusormeen. Ja hyi sitä veren määrää mitä tuosta sormesta tuli, yäk. Puoli tuntia vuosi verta, sitten tyrhety ja alko taas uudelleen kun kävin terveyskeskuksessa ja hoitaja räpläsi haavaa. Nyt on sormi paketissa ainaki tämän päivän. Tänään en töissäkään ollut sitten, koska ison paketin kanssa on hankalaa autoja rassailla, plus että nuo öljyiset hommat ei ehkä ole haavan puhtaanapidon kannalta kovin hyviä. Noh, jospa sitä huomenna jo selviis töihin takaisin. Kipeä tuo kyllä on, meni kuitenkin melkein luita myöten :/

Viikonloppuna ja sitten torstaina tuli myös heppailtua. Kävin liikuttelemassa torstaina siskon hevosta ja lauantaina ratsastin sitten omalla heposella. Voi että se piristää ihanasti mieltä! En varmasti kyllä luovu ratsastuksesta, heppailen niin pitkään vaan kun voin. Tottakai myöhemmin pitää jättää ravailut ja laukkailut pois (koska kuulemma ei saa altistaa kohtua sellaiselle hölskynnälle), mutta onneksi voi köpötellä muuten vain pikkuisen :) Toki neuvolatäti sano, että sieltä hevosen selästä ei sitten saa tippua..
Mutta kuitenkin, ratsastus on itselle sellaista terapiaa, että tuskin aivan äkkiä luovun. Piristää ihanasti ja tyhjentää mielen. Pahantuulisuuskin kyllä äkkiä unohtuu :)

vanhempaa matskua, keävättalvi 2011

Pitäisi yrittää muistaa joku kaunis päivä ottaa kuvia meidän talosta. Vähän on vielä "keskeneräistä", mutta kyllä se jo kodilta näyttää. Lisäksi pitäisi ottaa kuvia uusista vaatehankinnoistani, viime aikoina tullut tehtyä ihania löytöjä ;)