Eka hammas & äipän palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä

Viiville on viimein puhjennut eka hammas! :) Suuremmin ei oo ees neiti kiukutellu nyt, mikä on vaan hyvä juttu.

Sitten postauksen pääaiheeseen, eli minun palautumiseeni raskaudesta ja synnytyksestä. Itse koen, että olen palautunut aika hyvin. Ennen raskautta painoni oli 56,5 kg. Ennen synnärille menoa painoa oli kertynyt 74,8 kiloa, eli raskauskiloja tuli 18,3 kiloa. Minulle se oli paljon se. Laitokselle kiloista jäi 6-7 kg ja sen jälkeen paino tippui ekat viikot hurjaa vauhtia, jopa 3 kg reilussa vuorokaudessa. Nuo kilot kuitenkin varmaan oli hyvin pitkälti turvotusta, siksi ne tippui niin nopsaan.

Tän varmaan voisi sanoa lähtötilanteeksi. Tää on otettu muistaakseni samana päivänä kun kotiuduttiin laitokselta. Hyvin turvonneena vielä x) Painoa tässä lienee se 67-68 kiloa.

Muutoinkin palautuminen meni tosi hyvin, kohtu supistui nopsaan takas ja jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, et ihan kuin en olisi synnyttänyt lainkaan. Jos joku ei muista, niin repeämiä ei tullut pahasti, kolme tikkiä vain sain.

Tämä kuva on otettu kolme viikkoa synnytyksestä. Kiloja en muista paljon lie ollut, mut reilut 60 kg kuitenkin. 

Beautiful body - haasteen aikaan näytti tältä.

Imetys joudutti palautumista tosi hyvin. Käytännössä en tehny muuta kuin imetin ja kilot tippu tasaseen. Jossain vaiheessa stoppasi painon putoaminen, mut myöhemmin sitten loputkin tippui ja nyt tilanne on se, että painan 54 kiloa, eli -1,5 kg vähempi kuin ennen raskautta. Tarkoitus ei ollut tiputtaa ees painoa, kuin siihen mitä olin. BMI on nyt 18,9, eli ihan normaalipainoinen olen. Kiinteytystä kroppa hieman kaipais vielä, mutta muuten olen nykytilanteeseen hyvin tyytyväinen. Housukokokin pieneni 27 koosta 26:een.
Ja miltäkö nykyään sitten kroppa näyttää? No se näyttää tältä:

Huomaa yhä haaleana näkyvä linea negra :D

Raskausarvetkin on haalenneet aika kivasti jo.

Palautumisesta sen verran mainitsen, että vatsalihakset ei ihan halunneet palautua ennalleen, niiden välissä meinaan on rako edelleen :D Mut kuulemma sen saa treenaamalla umpeen :) Ja raon jääminen ei johtunut siitä, et oisin aloittanu vatsistreenit liian aikasin, kun en oo moisia aloitellu ollenkaan :D
Mut semmoista siis, aika hyvin on tullut omasta mielestä palauduttua ja ilman isompaa treenaamista. Toisaalta olen perinyt äidiltäni ruumiinrakenteen, äiti on kans luonnostaan hoikka. Imetys on ollut varmasti se suurin tekijä kilojen tippumisessa ja siinä sivussa liikuntamuotoina on ollut ratsastus ja vaunulenkit. Lisäksi en ottanut isompaa stressiä siitä, että lähteekö kilot vai ei :)

8 kk neuvolakuulumiset ja herkkukeiton resepti

Meillä oli 8 kk neuvola siis viime perjantaina ja uudet mitathan oli: 8160 g, 70,5 cm ja pipo 44 cm. Hyvin siis on neiti kasvanut. Lääkäri antoi erikoismaininnan erittäin siististä ihosta ja kehui että on ihanan pirteä ja iloinen tyttö. :)
Meille ei muuten sen ihmeempää kuulu, päivät rullaa etiäpäin ja niin edelleen ;)

käytiin kiikkumassa yks päivä, Viivi tykkäs! :)

Niin ja otsikossa mainitsin herkkukeitosta. Tosiaan kokkailin tänään yhtä keittoa ja siitä tuli (vaikka itse sanonkin), ihan jäätävän hyvää. Siispä jaan reseptin teillekin, kannattaa kokeilla! :) Ohjeesta riittää n. 4-6 syöjälle.

Tarvitset...:

250 g jauhelihaa
1/2 sipuli
1 litra vettä
2,5 dl farfalle pastaa
1 pss (200 g) keittojuureksia
n. 1/2 prk valkosipulitomattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
1,5 tl pizzamaustetta
ripaus basilikaa

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää sinne kasvisliemikuutio ja farfalle pasta. Ruskista tässä välin jauheliha + sipuli (sipuli hienonnettuna pieneksi). Jauhelihaa voit hieman maustaa oman maun mukaan, itse maustoin jauhelihamausteella & paprikajauheella. Kun olet ruskistanut lihan ja sipulin, lisää ne ja keittojuurekset kattilaan. Seuraavaksi lisää tomattimurska (tomattimurskaakin voi käyttää sen verran kuin itse tykkää & voi käyttää halutessaan myös esim. chilillä tai yrteillä maustettua murskaa, tai vaikka maustamatonta) ja pizzamauste & basilika. Anna kiehua vielä hiljalleen kunnes pasta on riittävän kypsää. Ja eikun lautaselle ja nauttimaan ;)

Vesipeto-Viivi 8 kk ja asiaa imetyksestä.

Viivi täytti maanantaina 8 kk ♥ Niin iso tyttö jo! Meillä on perjantaina neuvolalääkäri, joten silloin saadaan tietää miten on neitonen kasvanut!

Viivistä on kuoriutunut melkoinen vesipeto. Käytiin viime keskiviikkona ja nyt tänään neitosen kanssa uimassa ja voi että hän tykkää! Innoissan loiskii, läiskyttelee, potkii jne. Hyvä että saa koko typyä pidettyä paikoillaan :D
Ollaan käyty uimassa kummitätini kanssa hänen työpaikallaan, Kuntoutuskodilla. Siellä on sellainen terapia-allas (max. syvyys 1,4 m), jossa on tosi hyvä olla pienen kanssa. Vesi on 32 asteista ja veden klooripitoisuus on pienempi kuin esimerkiksi täällä uimahallissa.

Viivi muuten oppi eilen istumaan itse ilman tukea :) Pikkuisen pitää vielä vähän katsoa kun innostuessaan heiluu niin, et meinaa kipata selälleen tai naamalleen, mut muuten hyvin jo istua nököttää ja leikkii :)

Sitten muihin aiheisiin. Ajattelin nyt hieman kertoilla ajatuksiani imetyksestä ja miten meidän imetystaipaleemme on sujunut.

Minä imetän vielä Viiviä ja toistaiseksi en ole lopettamassa vielä. Joskin meidän tissittelyt ovat vähentyneet jo siihen, että Viivi käy tissillä päivisin n. 1-3 kertaa ja yöllä kerran. Kerrat riippuu vähän päivistä ja nyt ainakin on aika huonosti kelvannut, kun ilmeisesti hampaiden tulo kiusaa (tummat viivat jo ainakin alhaalta bongattu). Yhä olen vähän sillä mielellä, että sinne vuoden ikään saakka mentäisi.
Viivi juo korviketta pullosta ja sitä menee varmaan yhtä paljon kuin rintamaitoa.

Imetyshän jakaa mielipiteitä ja täytyy sanoa, että se on tässä taipaleen varrella jakanut omaa mielipidettäkin aika paljon. Välillä tulee tunne että voitas kyllä lopettaa jo koko homma, välillä taas Viivin ollessa esim. surullinen, ei tahtoisi viedä toiselta pois sitä lohtua mitä hän saa.

Olen kuullut jo aika monesti että eihän Viivi enää tissiä tarvii kun on jo niin iso tyttö. Toisaalta Viivi on vielä vauva. Hän on vauva vielä 4 kuukautta.

Tunnen ylpeyttä siitä, miten ollaan jatkettu monista vaikeuksista huolimatta tätä imetystaivalta tänne saakka. Alunperin, ennen Viivin syntymää, ajattelin, että imettäisin maksimissaan sen puoli vuotta. Välillä oli sellaisia vaikeuksia, että näytti ettei imetys jatku muutamaa kuukautta kauempaa.

Muutamia kertoja tän taipaleen aikana olen myös kuullut sitä kuinka "imettävät äidit ei pääse lähtemään ikinä minnekään". Hyvin minä olen päässyt. Yhteen väliin se oli hankalaa Viivin pullolle hylkimisen vuoksi, mutta silloin mulla toisaalta ei ollu tarvettakaan lähteä minnekään pitemmäksi aikaa. Imetys ei ainakaan mun kohdalla ole mun elämässä mitään estänyt.

Helpointa varmaan on ollut se, että mulla on ruoka kulkenu aina mukana ja sopivassa lämpötilassa. En olisi tosiaankaan jaksanut mitään öisiä pullorumbia tai muuta vastaavaa. Helppoa kun on toisen saanyt vaan nostettua viereen syömään. Mä olen niin unta rakastava ihminen :D

Tästä tuli nyt todella sekava sepustus, mutta koittakaa kestää :) Saa esittää tarkentavia kysymyksiä halutessaan!

Meidän linnamme

Sain viimein kuvailtua asuntoamme, joten olkaatte hyvät, tässä esittely meidän "linnastamme" ;) Kyseessä siis rivitalokaksio, saunallinen, 59,0 neliötä ja keskustaan matkaa noin 4 km :)

Näkymä ulko-ovelta sisälle..

Vaatenaulakolta oikealle päin katsoessa näkyy tälläistä. Oikealle menevä ovi on wc/kylppäri/sauna.

Makkarimme

Pikku prinsessan nukkumapaikka ;)

Ja olkkari. Kisukin eksyi kuvaan.

Näkymä makkarin ovelta.. Oikealle jää nyt siis olkkarin oviaukko.

Olohuone keittiöstä katsottuna

...ja olkkari tietokonenurkasta päin.

Ja vielä keittiötä...

Ja keittiö viel toisesta suunnasta.

Semmoinen lukaali meillä :D Sisustus oisi itsestä kivaa, mut se on turhan kallista :D Pikkuhiljaa laittelemalla saanee mieleisen tehtyä! :)

Muutokset ovat nyt täällä!

Blogi piipahti hetken aikaa suljettuna, mutta nyt ollaan avoinna taas ja kera muutosten! Kuten varmaan huomaatte, nyt muutosta on tapahtunut ulkoasua ja nimeä myöten.
Ulkoasua oli tarkoituskin muokata ja banneri vaihtaa yms. Sitten rupesin pohdiskelemaan myös nimen vaihtamista, kun jotenkaan entinen nimi ei omaan korvaan passannut enää. Nykyinen nimi saattaa vielä muuttua, onhan toi vähän tommonen tylsä :D Mutta tällä hetkellä se on meille ihan passeli. Blogin osoite ei muutu, tänne siis vielä löytää vanhalla tutulla osoitteellakin.

Saa kertoa mielipiteensä! Ja kertokaa jos jotkut fontit tms. ei oo passelit niin vaihtelen niitä sitten sopivammaksi. Tämmöistä siis näin ens alkuun, toivottavasti pidätte! Muistakaa lukea myös eilen julkaistu teksti, jossa oli nukkumisasiaa!

Nukkumisasiaa

Tänään pakkanen laski peräti sen 10 astetta, ja ulkona oli "vain" -14.. Uskaltauduin itsekin nyt pitemmän lenkin tekemään neitokaisen kanssa. Viivi nukkui sitten vielä lenkin jälkeen parin tunnin päikkärit. Paljon on ollut puhetta pakkasrajoista vähän jokapuolella ja joka asiassa, ja itsekin tiedän esim. neuvolan suositukset (-10/-15). Silti koitan ennemmin mennä vähän omalla maalaisjärjellä tässä(kin) asiassa. Olen suojannut kylmällä ilmalla vaunut tarkasti (toki kuitenkin niin, että ilma kiertää) ja pitänyt lämpömittaria vaunuissa, jotta voi vähän seurailla lämpötilaa. Lämpötila pysyy hyvin plussan puolella, joten uskoisin, et ulkona nukkuminen on ok :) Neiti ainakin on ollut varpaista nenänpäähän lämpöinen.

Muutamana päivänä tosin olen toisetkin päikkärit nukuttanu sisälle, kun pakkanen on ollut sen verran kova. Ei nuku läheskään niin hyvin :/ Tunnin korkeintaan nukkuu.. Yhdellä kerralla tosin sain neitosen jatkamaan vielä unia, kun heräs niin nostin vaan pikaisesti tissille, niin nukahti uudelleen, silloin tais peräti yhteensä 2,5 tuntia nukkua sisällä.

(c) Jenni P.

Nukkumislinjalle kun lähdettiin, niin puhutaanpa siitä viel lisää. Meillähän on nyt semmoinen tilanne, että Viivi nukahtaa iltaisin tosi hyvin omaan sänkyyn. Iltasyöntien jälkeen ei tarvi muuta kuin nostaa likka sänkyyn ja neiti sippaa sinne itekseen, nukkumaanmenoaika on n. klo 21-22 . Yöllä sitten oma sänky ei oo yhtään kiva. Eka herätys on klo 01.30-02 välillä. Nukahtamaan ei suostu ilman tissiä ja usein väsyneenä nostan tytsyn sit sänkyyn nukkumaan ja syömään. Nyt alkaa vaan tuntua et tuosta tuohon aikaan heräämisestä on tullu tapa, koska herää, vaikka ois illalla syönyt ihan kunnolla. Jos ton yösyönnin jälkeen nostan likan takas omaan sänkyyn nukkumaan, niin herää uudelleen taas kahden tunnin päästä. Jos taas jää viereen, niin nukkuu hyvällä tuurilla heräämättä sinne aamukasiin, tai sit herää jossain 06 tietämillä syömään. Kokonaan ylös noustaan 09-09.30. Eli jonkinsortin unikoulua kai tässä pitäis suunnitella.. Tarkoitus olisi myös vaihtaa makkarissa järjestystä niin, että typyn sänky ois vieressä, niin jos oppis pikkuhiljaa sinne omaan sänkyyn. Kuitenkin osaa hyvin sinne iltaisin itse nukahtaa!

Muutokset muuten alkaa pikkuhiljaa pian blogissa näkyä. Voipi olla, että saatan hetkellisesti sulkea blogin, jotta saan rauhassa tehtyä tarvittavat jutut :) Mutta jos suljen blogin, niin tuskin on suljettuna paria tuntia kauempaa :) Sen kuitenkin voin kertoa, et vähän isompaa muutosta ois nyt tarkoitus tehdä!

EDIT// Pakko viel loppukevennyksenä kertoa, et blogiin oli löydetty hakusanoilla "vaaleanpunainen amme" (joo, semmonen kyl löytyy) ja "ilkeä neuvolatäti" (muistaakseni en oo ilkeästä neuvolatätist kertonu, meil on kyl ihan mukava neuvolatäti) :D

Pakkasta ja pienesti pohdintaa

Ulkona paukkuu pakkanen ja mua ärsyttää. Mitään ei oikein voi, eikä huvita tehdä. Neitokainen tosin on iltapäiväpäikkäreille ulos pakattava, vaikka oiski pakkasta. Onneksi vaunuissa on lämmin nukkua ja lämpömittarin mukaan toissapäivänä vaunulämpötila oli +5,3, kun ulkona oli -23 astetta pakkasta. Joten hyvin pärjää pikkupimu! Ei tarvii hätäillä pikku keuhkojen kärsimisestä ;)

Tänään olisi tarkoitus vähän tuulettua ilta kera ystäväni. Joskin mulle tuulettuminen tarkoittaa nauttimista hyvästä seurasta, ilman alkoholia :) En tiedä, raskausajan kun oli juomatta niin tavallaan se "jäi päälle". En ennen raskauttakaan paljoa käyttänyt alkoholia, ehkä n. 1 x kahdessa kuukaudessa. Raskauden jälkeen oon yhden kerran käynyt tuulettumassa baarissa saakka (vajaa 6 kk Viivin syntymän jälkeen), silloinkaan en juonut humalaa itselle, lähinnä vaan muutaman kun kerran tuli lähdettyä. Ehkä oon tulossa vanhaksi? ;) No ei nyt sentään, mulla vaan on tiettyjen asioiden takia sellainen suhtautuminen tuohon alkoholiin, että en koe tarpeelliseksi itse sitä käyttää. Silloin tällöin saatan saunan jälkeen juoda saunakaljan/-siiderin, kun Viivi on mennyt nukkumaan ja siinä on minun alkoholinkäyttöni. Hyvä näin ja kun sitä osaa pitää hauskaa myös selvinpäin :)


Nyt löytyy myös tuolta sivupalkista tulevat postaukset - osio, toteuttelen niitä aina kun kerkiän :) Nuiden lomassa sitten ihan vaan näitä tavallisia kuulumis/höpönlöpön - postauksia. Jotain isompaakin oon hiukkasen ajatellut blogille tehdä, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista! :)
Niin, ja arvontaa laitellaan pystyyn taas kunhan 60 lukijaa on täynnä, joten jos et vielä ole klikannut itseäsinlukijakaartiin, niin teeppäs se nyt :)