Emmi arpoo

& Something Daily blogin Emmi arpoo, arvontaan pääset TÄSTÄ :) Palkintona Kappahlin lahjakortti :)

Meille kuuluu ei mitään

Taaskaan ei meille kummoisempia kuulu. Päivät rullaa eteenpäin ja neiti kasvaa... Viivi on tosin nyt ollu hiukan räkäinen pikku muori ja lisäksi on vissiin menossa joku neljän/viiden kuukauden villitys. Yöt ollaan levottomia, on ruvettu heräilee 2-3:kin kertaa yössä. Että hyvästi vaan pitkät yöunet, joista aiemmin nautiskeltiin... Kieltämättä itekin on ollut viime päivinä normaalia väsyneempi.
Lisäksi neiti on keksinyt, että kun ite menee nukkumaan, niin menipä sänkyyn miten hiljaa tahansa niin parin minuutin kuluessa rupee kuulumaan pientä köninää ja ininää, joka ei lopu ennen kuin pikku eukon ottaa pois ja tissille. Huoh :D Sit kuitenkin tissillä ollaan max pari minuuttia ja nukahdetaan uudelleen ja sänkyynkin voi heti siirtää nukkumaan.

kovasti liikkuvasta ipanasta on aika hankalaa ottaa kuvia :D

Meillä muuten melkein ryömitään jo :) Varpaat on myös pikkuhiljaa alkaneet löytyä, kovasti ne näyttää jo kiinnostavan, kun niitä tuijotellaan vähän väliä :D

Sain viimein kämpässä toteutettua suursiivouksen, joten vois alkaa toteuttelemaan sitä asuntopostaustakin pikkuhiljaa. :)

Mietin muuten, että taas (kuten joka ikinen syksy), hyppää esiin otsikot "talvi yllätti autoilijat". Siis oikeesti, kun jokaisena edellisenäkin vuonna se talvi on sieltä aina tullut, niin miten ihmeessä voi yllättää että se tuli taas tänäkin vuonna? Ei mahdu mun logiikkaan... :D

kuva viime viikolta

One year ago...

Noin vuosi sitten, 7. lokakuuta, pieneen tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Seuraavana aamuna, 8. lokakuuta, viiva oli selkeämpi. Nyt tuo tikun toinen viiva köllöttää tuossa sohvalla ja tuhisee suloisesti. Ei vuosi sitten käynyt mielessäkään, että mä eläisin tällä hetkellä ehkäpä elämäni onnellisinta aikaa. Saan seurata pienen ihmisen alun elämää ja olla hänelle se maailman tärkein henkilö. En olisi koskaan osannut aavistaa, miltä tuntuu olla toiselle tarpeellinen 24/7. Äitiys on ollut mulle elämäni raskainta ja haastavinta, mutta myös samalla elämäni ihaninta ja upeinta aikaa.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon ja voisin sanoa, että olen varmasti kasvanut henkisesti eniten tän vuoden aikana.

Äitinä haluan - tietenkin - olla lapselleni niin hyvä vanhempi kuin mahdollista. Olen monien lasten kasvatusta seurannut vierestä ja melkein yhtä monesti päättänyt, että noin en ainakaan lastani kasvata. Viivi on ensimmäinen lapseni, joten luultavasti tulen joskus jotain virheitä kasvatuksessa tekemään, mutta kukapa ei? Virheistä oppii ja sitä rataa.

Entä haluaisinko sitten joskus tulevaisuudessa vielä kokea tuon toisen viivan siinä tikussa? En tiedä. Salaa olen haaveillut pienestä pojasta, pikkuveljestä Viiville (tietty sukupuolta ei voi erikseen päättää) ja joskus ajattelin, että haluan kaksi lasta. Kuitenkin raskaus, ja synnytyskin, olivat mulle melko raskaita. Jälkeenpäin olen kehittänyt synnytyksestä itselleni kammon. Moni on sanonut, että ei kai noin nopeasta synnytyksestä oo ehtiny ees traumoja tulla. Mutta sepä se, se kun nimenomaan oli nopea. Kuulemma kukaan ensisynnyttäjä ei KAKSin synnärillä ole synnyttänyt niin nopeasti kuin minä. Monestihan sanotaan että toinen on puolet nopeampi. Miten siis kävisi, syntyisikö lapsi jo matkalle? Synnärille on matkaa 100 km. Olin itse synnytyksessä todella kipeä, toki aukesin 4 sentistä 10 senttiin reilussa tunnissa. Jonkilainen pelko siihen kipuunkin jäi, vaikka toki koko kipu on unohtunut, siis se miltä se tuntui.
Toki näitä pelkoja varten on olemassa se pelkopoli ja onhan mahdollista saada myös suunniteltu sektiokin. Joskin peloista huolimatta ennemmin synnyttäisin alakautta..
Mutta jokatapauksessa, vain tulevaisuus näyttää tuleeko ikinä sitä numero kakkosta. Tällä hetkellä mulla on tuo numero ykkönen ja se riittää ♥

Rakkauspakkaus ♥

PS. Loppukevennystä....:

siis "sisustus ja dementia", WTF? :D

4 kk neuvolakuulumiset + muut kuulumiset

Viivillä oli eilen 4 kk lääkärineuvola. Saatiin samalla kertaa myös pneumokokkipiikki, jota ei viimeksi otettu kun en halunnut kahta piikkiä samalle kertaa. Itse piikistä Viivi ei sanonut mitään, mutta se aine ilmeisesti kirveli, niin siitä tuli itku. Ja kova itku tulikin, äitilläkin tais kyynel vierähtää kun toinen oli niin reppana :/ Illalla neiti oliki sitten hiukan kipeä, niin piti antaa Panadolia suun kautta. Yö onneksi sujui hyvin, tänä aamuna oli sit vielä hiukan kärttyinen pikku eukko :D
Mutta mutta, Viivi oli kasvanut hienosti, painoa oli 6150 g ja pituutta 61,5 cm (viimeksi 3 kk 5580 g ja 59,5 cm) :)
Ja mitäs meillä osataankaan 4 kk iässä? Tälläistä ainakin:

- tartutaan esineisiin, välillä ne survotaan suuhun asti :D
- jutellaan, kiljutaan, nauretaan ja päristellään (ja tehdään sylkikuplia)
- käännytään selältä masulleen ja toisinpäin. Aina ei tuo selältä masulleen ihan onnistu tai sitten jää käsi tyhmästi alle ja suututaan ku ei saada sitä pois :D
- kovasti koitetaan jo punkea istumaan ja jos jostain saa käsillä kiinni, niin silloin vedetään itseä istuma-asentoon :)
- välillä yritetään jo mahallaan ryömiäkin eteenpäin, mutta ei ihan hiffata miten se sit kuitenkaan pitäisi tapahtua
- tavaroita myös jo välillä siirellään kädestä toiseen
- pikkuisen saatetaan jo vierastaa joitakin

pieni pullaposki

Ja mistäs Viivi sit tykkää? Viivihän tykkää...:

...olla leikkimatolla ja katsella ja nykiä leluja
...erityisen kiva on lelu, josta kuuluu musiikkia kun siitä nykäisee
...kylpeminen on kivaa
...hauskaa on myös kun äiti hassuttelee ja kutittelee
...kummitäti tuo myös hymyn naamalle
...kiljuminen on ihan hurjan hauskaa!
...soseista tykätään kanssa. Suurta herkkua on porkkana, persikka, mango ja banaani
...kaikki lelut, joista lähtee musiikkia tai ääntä, ovat suosikkeja
...autossa matkustus on mukavaa ja toisinaan myös nukuttavaa

Tosiaan kiinteitä on nyt n. kuukausi syöty ja meillä syödään noin 2 kertaa päivässä sosetta, aamupäivällä 10-12 välillä ja iltapäivällä 16-18 välillä. Pikkuhiljaa voisi kuulema iltavelliäkin vaikka antaa jos haluaa.
Kuitenkin pääosa ruokailuista siis edelleen mennään rintamaidolla :) Joka neitoselle kyllä maistuukin hyvin. Saa nyt nähdä minne asti imetystä jatketaan, aluksi ajattelin et jos sinne puoleen vuoteen, mut miksipä ei jatkaisi hiukan pitempäänkin jos maito riittää ja jos se tuntuu vielä hyvältä. Aika näyttää tämänkin :)

Yöt meillä nukutaan hiukan vaihtelevasti. Välillä nukkuu 6-8 tuntiakin putkeen, välillä taas 3-4 tuntia. Ilmeisesti uudet opitut asiat vaikuttaa yöuniin jonkin verran. Päikkäreitä meillä ei pahemmin nukuta, joskin joinain päivinä sit taas saattaa parinkin tunnin unet vetäistä.

Heppailua ja kokkailua

Parina päivänä olen Helin kanssa käynyt nyt tallilla ja ratsastanut Olivialla. Löytyi se kadonnut motivaatiokin heti, kun hevosen selkään pääsi :D Motivaatio on ollut kadoksissa lähinnä noiden kelien takia. Ja mikä ihme se tänä aamunakin oli, LUNTA? Hyi, nyt on vasta syyskuu... Sitäpaitsi oli niin lämmin syksy, että aika kurja pudotus sieltä 15 asteesta 3 asteeseen...

Kuva parin viikon takaa

Viivillä oli tänään melkonen kiukuttelupäivä... Mikään ei ollu neitille mieliksi ja joka asiasta meni hermot... Ilmeisesti väsymystä, neiti nukku reilun parin tunnin päikkärit tuossa 17-19.30 välillä, heräsi syömään ja sammu yöunille jo heti yhdeksän jälkeen. Normaalisti jaksaa seurustella kuitenkin useamman tunnin illalla. Eipä sillä, univajetta ja väsymystä on kyllä havaittavissa mamallakin...

Kateilla oli hauskaa tänään riehuessa..

Kokkasin tuossa eilen ruuaksi munakasrullaa ja arvelin jakaa teillekin reseptin, on nimittäin todella hyvää ja täyttävää sapuskaa :) Tein itse jauhelihatäytteellä, mutta täytteenä voi käyttää myös esim. kinkkua tai vaikka tonnikalaa. Ja muutenkin noita täytteitä voi laittaa oman mielen mukaan :)

POHJA:

6          kananmunaa
6 dl     maitoa
1 tl      suolaa
1,5 dl   vehnäjauhoja

Vatkaa ainekset sekaisin ja laita seos leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia.

TÄYTE:

400g    jauhelihaa
1           sipuli
juustoraastetta oman maun mukaan
Valio Koskenlaskijaa
paprikaa

Paista jauheliha ja sipuli, mausta oman maun mukaan. Lisää juustoraastetta ja sekoita kunnes juusto on sulanut sekaan. Lisää myös paprika (itse en pidä paprikasta paistettuna, siksi lisään sen vasta jälkeenpäin. Toki voi myös paistaa). Levitä munakaslevylle. Leikkaa Koskenlaskijasta palasia ja ripottele ne tasaisesti myös levylle. Koskenlaskijaa voi käyttää joko sitä perinteistä tai sitten niitä maustettuja, miten vaan tykkää :) Lopuksi kääri rullalle ja anna hetki jäähtyä (+ että ehtii Koskenlaskija sulaa).

Tää on omaa herkkuani ja tästä riittää hyvin pariksi päivää. Alla kuvaa, joka ei kyllä oo kovin edustava, puhelin pistää kuvista laadun ihan pilalle :D

Mitä meille kuuluu

Ei kuulu sen erikoisempaa kuin ennenkään. Paitsi että Viivillä tarttuu nyt kaikki tavarat käsiin ja siitä ne eksyy suuhun :D Lisäksi likka on ruvennut kovasti punkaamaan pystyyn itseään ja jos vaan saa käsillä jostakin kiinni niin vetää itsensä jo istuma-asentoon! :) Niin se typy vaan kasvaa ja kehittyy ♥ Ensi maanantaina meillä sit on 4 kk lääkärineuvola jo.

omnomnom

Viivi on myös oppinut päristelemään suullaan ja sekös se hauskaa on kun sylki vaan lentää :D
Meille muuten muutti uusi asukas...

Pikku katti, jota Reiskaksi kutsutaan :D Viivistä on hauskaa tarttua Reiskasta kiinni ja toinen ei oo moksiskaan siitä. Lunki kissa siis :)

Nyt täytyy taas rientää, mutta koitan nyt hiukan petrata tän kirjoittelun kanssa...! :)

Blogin parissa jälleen

Viimein sain itseni tähän blogin äärelle, johan tuo ehti reilu viikko vierähtääkin. Meille ei, ylläri ylläri, kummempaa kuulu. Viivi kasvaa ja neiti on ihan in love soseisiin , jotka siis ollaan aloiteltu. Lisäksi neitokaisen ikenet on alhaalta turvoksissa ja kuolan määrä on valtava, liekö siis jo hampaita pikkuhiljaa tuloillaan.. Tänään oltiin Viivin kanssa yhdessä perheryhmässä, siellä oli lisäksi toinen äiti 7 kk ikäisen poikansa kanssa. Viivi oli niin pikkuisen näköinen pojan rinnalla :D Mutta kummatkin kattelivat toisiaan hyvin kiinnostuneina ja juttelivatkin kovasti :)

söpöys ♥

Aamupäivällä oli vähän actionia kun heppamme Olivia sai ähkyn. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, tais vajaassa parissa tunnissa jo olla ohitse. Eläinlääkäri kävi kyllä toki tarkistamassa ja laittamassa tammalle kipulääkettä. Nooh, näitä sattuu hevosten kanssa joskus.. Vaan tulipa taas hyvin mieleeni toteamus huoleton on hevoseton...

Ajatuksena on ollut tässä joku päivä toteuttaa postaus äitiydestä ja ratsastuksesta, toisin sanoen siis arvelin pohdiskella näitä kumpaakin "yhdistettynä". Monia muitakin postausjuttuja on mielessä, mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt loppuun kuitenkin vastaukset viimein siihen kysymyspostaukseen, mikä aiemmin oli :)

1. Miten olet palautunut synnytyksestä tähän mennessä?
- Aikas hyvin, paino alkaa jälleen numerolla 5 :p Vielä pitäis saada masu ja peppu kiinteytettyä nii oisin tyytyväinen :)

2.Oletko huomannut imetyksen pudottavan loppuja raskauskiloja?
- Loppuja se ei niinkään oo pudotellut, mutta sanotaanko näin et varmaankin 18 tulleesta kilosta n. 15 kg on lähtenyt ihan vaan imetyksellä.

3. Mikä on ollut haastavinta äitiydessä?
- Hmm. Varmaankin se, että pitää olla toisen käytettävissä 24/7 ja hän on kokonaan ja täysin riippuvainen minusta.

4. Saako viivi joskus oman ponin/hevosen?
- Lulu oottelee Viiviä jo :)

5. Millainen olisi unelmatalosi/asuntosi?
 - Iso, valoisa, kaksi kerroksinen... Olkkari ois sellanen valosa, isot ikkunat. Keittiössä pitäis olla semmoinen "saareke" systeemi...

6. Entä unelmahevosesi?
- Isohko, musta tai valkoinen.. Rodulla ei niin väliä... :)

7. Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa?
- zumban! kerran oon kokeillu ja se oli ihan huippuhauskaa :D

8. Milloin aiot laittaa viivin hevosen selkään?
- kävi jo ;)

9. Lempivuodenaikasi + perustelut?
- kesä! Koska lämpö ♥

10. Lempi lastenohjelma?
- Muumit ♥

11. Hyödyllisin vauvan tarvike?
- No jos näitä perus vaatteita ja vaippoja ei lasketa nii  kyl se on harso. Varsinkin kun imettää :D

12. Millainen sinun siskosi on?
- Tuittupää mutta silti mahtava ihminen ja parempaa siskoa ei voisi olla ♥

13. Auttaako hän Viivin hoidossa?
- kyllä, sen minkä pystyy :)

14. Lempivärisi?
- Pinkkii!! :D

15. Mitä haluat elämältäsi?
- Mjaa, en kyllä mitään sen kummempaa... :) päivä kerrallaan.

16. Kuvia asunnostasi?
- tulossa pian postaus aiheesta :)

17. Kuvia Viivistä hevosen luona?
- Kts. edellinen postaus :)

18. Siivoatko miten usein?
- en tarpeeksi... Kämpästä päätellen :D Siivoan n. kerran vko.

19. Millainen auto sinulla on?
- punainen -93 Toyota Carina E.

20. Kolme suurinta asiaa, mitkä muuttuivat äitiyden myötä?
- aika, vapaus ja yöunet :D Aika ei enää riitä mihinkään, ei voi enää nuin vaan mennä minnekään ja 8 tunnin yöunista en ees muistakaan millasia ne on olleet :D

21. Montako neliötä asunnossasi on?
-59

22. Montako kilometriä on keskustaan?
- ööp, noin 4 km :)

23. Monena päivänä viikossa käyt tallilla?
- Riippuu viikosta, mutta n. 3-7 krt.

24. Onko Viivi aina, vai silloin tällöin mukana tallilla?
- Riippuu, jos äitini on kotona niin silloin yleensä lähtee mukaan, koska äiti kattoo Viiviä sillä aikaa kun olen ratsastamassa.

25. Kummallisin asia, joka löytyy laukustasi?
- Just siivosin laukun, ja oudoin siellä tais olla lusikka :D

26. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
- apua.. ööh, hope so naimisissa ja ois jo omakotitalo ja omia heppoja omassa pihassa.

27. Paras viimeaikainen kirppislöytösi?
- hmm, Viiville sieltä aina löytyy tarpeellista, viimeks tänään löysin söpön myssyn ja paksun hupparin :)

28. Kauanko sinulla kestää aamulla/lähtiessä johonkin valmistautua?
- riippuu, yleensä 5-30 min.

29. Juuri nyt, mistä olet onnellinen?
- omasta tytöstäni ja elämästä yleensä ♥