Päivitystä ja kuulumisia

Nyt kun neiti sopivasti nukkuu, ehtii hieman päivittämään tännekin suuntaan kuulumisia. Oikeastaan mitään ihmeempää meille ei kuulu, arki on alkanut ihan mukavasti rullaamaan, joskin hieman väsyttää itseä yöheräilyt :) Mutta se on ihan normaalia ja väsymys ei ole aivan mahdotonta. Kuitenkin loppujen lopuksi yöunia nukun jopa 7-9 tuntia. Yleensä neitonen syö illalla 23-24 aikaan ja rupeaa nukkumaan ja yleensä myös itse menen noihin aikoihin. Sitten hän herää joskus kolmen-neljän aikaan syömään ja sit taas nukkuu ja herää joskus puoli seitsemän-puoli kahdeksan välillä. Yleensä sen jälkeen itsekin vielä nukun lisää ja nousen joskus kymmenen maissa. Katkoksista huolimatta siis tulee nukuttua kuitenkin :) Yleensä yöllä menee neitosen vaipanvaihtoon ym hoitotoimenpiteisiin ja ruokailuun puolesta tunnista tuntiin, riippuu miten kauan hän viihtyy tissillä :)

Maitoa mulla mukavasti riittääkin, ei oo tarvinnut korvikkeita. Ylimääräistäkin tulee sen verran, että pakastin alkaa täyttyä pikkuhiljaa maidosta :D Hyvä tietysti ollakin varalta siellä, tiedä jos tulee joskus joku tarve ja onpahan myöhemmäksi vaikkapa soseisiin käytettäväksi :) Neiti syö yhtä pulloruokailua lukuunottamatta vai tissistä. Yksi pulloruokailu on aina aamupäivällä, jolloin hän saa pulloruuan kanssa Reladrops maitohappobakteeritipat ja nyt ensi maanantain jälkeen myös sit ne vitamiinit. Ensi maanantaina on siis neitokaisen kaksiviikkois neuvola :)

voih <33

Tekisi niin hirmuisesti mieli vain höpötellä neidistä ja siitä miten ihana hän on, mutta veikkaan että kovin moni ei jaksaisi sellaista lueskella ;) Nyt hyvin ymmärtää sen, että tosiaankin se oma lapsi on se täydellisin ja ihanin ja rakkain ja.... Ajatuskin siitä, että hänelle tapahtuisi jotakin, on ihan murskaava. Olen huomannut miten kova suojeluvaisto minulla on tuota pikkuista kohtaan, häntä haluaisi vahtia haukkana 24/7. Huomasin, että minun on hieman vaikea antaa esimerkiksi hänen sisarustensa (mieheni lasten siis) pitää häntä sylissä, koska tietysti kun he ovat lapsia, niin pelkään että he eivät osaa pidellä häntä tarpeeksi tukevasti tms. Tätä tämä äidinrakkaus, äidin vaisto jne ilmeisesti sitten on :D
Mutta kyllä on tosiaankin sellainen tunne, että tuon pienen ihmisen eteen tekisin ihan mitä tahansa <3

Muita asioita sitten vielä hieman. Kovasti alkais itellä olla hirveä hinku taas hevosen selkään. Arvelinkin, josko lähtisin käymään siskon kanssa perukassa ja kipuais sinne hepan selkään taas... :) Paikat on mulla kyllä parantuneet ja kipuja ei tunnu. Istuminenhan mulla on sujunut suunnilleen ihan normaalisti jo synnäriltä lähtien. Joten luultavasti ei pitäisi olla ongelmia sen ratsastuksen suhteen :) Muutenkin on synnytyksestä palautuminen sujunut suht mukavasti. Painoa on lähtenyt jo tässä reilussa viikossa 10-11 kiloa. Pitkä matka ei ole enää lähtöpainoon ja mitään en oo tehny, muuta kuin imettäny :D Eli kumman hyvin tuo imetys kuluttaa niitä kaloreita :) Ei sillä, ei mulla kyllä kiire ole noita kiloja pois saada, eiköhän ne ajallaan lähde :) Pitänee kuitenkin ottaa kuva vielä tuosta mahan seudusta mitä se on tällä hetkellä, eli tavallaan "lähtötilanne". Loppujen lopuksihan mulla tuli raskauskiloja jotain 16-18 kiloa, ihan tarkkaan en mene sanomaan kun lähtöpainosta ei ihan varmuutta ole :)

Mutta nyt taidan lähteä syömään jotakin pientä ja luultavasti neitokainenkin pian heräilee uniltaan syömään :)

PSPSPS: Tsekatkaahan tuolta sivu BLOGIKIRPPIS. Siel ois nyt mammavaatteita myynnissä :)

Pikku pirpana

Pieni pirpanamme se vain kasvaa päivä päivältä :) Eilen oli painoa jo 2780 g, joten hienosti on noussut neitosella paino :) Perjantaina kävi neuvolatätikin jo katsomassa ja kaikki oli hyvin. Napatynkäkin lähti eilen irti.
Neiti on oikein ihana ja valoisa vauva. Nukkuu hyvin ja ei kitise turhasta. Hieman on välillä ollut masussa vissiin ilmaa ja niitä vähän kitisee (mutta ei kuitenkaan huutamalla huuda), mutta ei mitään sen kummoisempaa.

Itse totutellaan kovasti tähän vauva-arkeen. Vaikka vauva nukkuukin hyvin ja paljon, niin silti tuntuu, että aika ei tahdo riittää oikein mihinkään :D Mutta nyt näin pikakuulumisia, palailen taas joku päivä kun ehdin :) Esitellään nyt neitonen tänne bloginkin puolelle kuvan kera:

<3

Siskoni, tulevan kummitädin, sylissä on hyvä ottaa rennosti :)

Pienet kuulumiset ja synnytyskertomus

Katsotaan miten saanko kirjoittaa loppuun tätä postausta, vai herääkö kirppu ennen sitä :)
Täällä voidaan hyvin, hoitohenkilökunta on mukavaa ja kaikki sujuu oikein kivasti. Eka yö sujui mukavan rauhallisesti, pieni nukkui todella hyvin ja välillä söi. Sain itsekin levättyä melko hyvin. Neiti on melkoinen tissiapina kylläkin :D Imetyskin on ruvennut sujumaan, vaikkakin tissit on melko kipeät, mut niin se varmasti alussa. Neitillä kuitenkin on hyvä imuote.
Myös mulla on paikat hyvin palautuneet, hoitaja ainakin kehui että kohtu on hienosti supistunut. Huomenna on sitten lääkärin tarkastus ja hän päättää joko huomenna pääsemme kotiin vai olemmeko vielä torstaihin tai pitempään.

Nyt voisin hieman avata sitä minun vauhtisynnytystäni :D Tänne blogiinhan kävin kirjoittelemassa silloin yöllä ja sen jälkeen sitten ennen kahta soittelinkin jo synnärille ja sanoin että nyt ollaan niin kipeitä jo että en pärjää enää kotona. Supistukset eivät kuitenkaan kestäneet kuin varmaan sen puolisen minuuttia, mutta niitä tuli viiden minuutin välein. Synnäriltä käski sitten lähteä tulemaan, kuitenkin kun matkaakin on 100 km. Automatkahan oli ihan yhtä helvettiä... Ihan kamalaa istua semmosilla tuskilla autossa :D
Synnärille kuitenkin päästiin ja pääsin heti huoneeseen ja käyrille. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 4 cm auki, kello oli silloin jotain kolmen pintaan. Hetkeksi vielä piti jäädä makoilemaan ja kätilö sanoi, että hän voi kipupiikin lihakseen antaa, mutta pitää varautua että siihen pitää antaa jotain vastalääkettä jos synnytys etenee nopeammin. Olin jo todella kipeä ja sanoin että antaa tulla vaan et helpottas ees vähän. Lääke oli muistaakseni nimeltään Oxanest, joku O:lla alkava kuitenkin. Sen sain ja odotin, että se ois helpottanu mutta ei. Ehkä yhdestä supistuksesta vei terävimmän kärjen pois, muuten ei auttanut ollenkaan, mutta kunnon kännit sillä kyllä sai! Ihan mahdottoman sekava olo tuli ja supistusten välissä taisin naureskellakin hölmönä kun olo oli ihan outo ja pää turta.

Siirryttiin saliin ja mulla supparit vaan ylty, mutta olo oli ihan seko sen lääkkeen vuoksi. Kätilö laitteli kanyylin paikalleen ja sanoi pian hommaavansa mulle anestesialääkärin. Mä manasin ja volisin joka supistuksen aikaan. Kätilö lähti jonnekin synnytyshuoneesta käymään ja käski painaa kelloa jos joku hätä iskee. Ja niinhän se iski, supistuksen mukana tuli aivan järkyttävä räjähtävä kipu ja tarve ponnistaa. Käskin miehen painaa sitä hälytyssummeria ja kätilö tulikin nopsaan saliin takaisin. Katsoi sitten mikä tilanne ja sitä oltiinkin lähes täysin auki! Sanoi sitten siinä että nyt ei ehditä enää puudutuksia hommaamaan, sä synnytät nyt. Kalvot sitten puhki ja kätilö antoi luvan ponnistaa kun tarve tulee. Osa tästä ajasta meni mulla vähän sekavana, kipu oli aivan mahdottoman kova ja mä itkin, huusin ja puristin mieheltäkin varmaan käden kuolioon asti... :D Ponnistin kun tuntui siltä ja kätilö tsemppasi. Taisin mä jossain vaiheessa huutaa että mä en pysty tähän, vaikka tietysti turhaa se on siinä vaiheessa ;) Mutta pian oli pienellä jo pää ulkona ja heti perään koko neiti maailmassa. Ponnistusvaihe kesti yhteensä noin 15 minuuttia. Siinä vaiheessa kun tyttö oli ulkona, se kaikki kipu mitä olin tuntenut, katosi kuin tuhka tuuleen. Kätilö puhdisteli neidin ja mulla oli ihan epätodellinen olo kun kuulin kun toinen parkaisi ensimmäistä kertaa. Jotenkaan ei osannut rekisteröidä, että tuossa on nyt se pieni olento joka vietti mun masussa nämä kuukaudet. Se, jonka potkuja ja liikkeitä joka päivä tunsin.

Tyttö pääsi siitä sitten rinnalle ja kätilö rupesi istukan syntymisen jälkeen puhdistelemaan ja parsimaan minua. Selvisin hyvin vähillä vaurioilla, kolme pientä nirhaumaa joihin jokaiseen tuli yksi tikki. Kätilö sanoi, että jos lääkäri ois ollu niin ei välttämättä olisi ees tikannut, mutta hän laittoi tikit kuitenkin niin on mukavempi. Nirhaumat ei kyllä oo pahoja, pystyn hyvin istumaankin. Päästiin salista sitten takaisin lepohuoneeseen lepäilemään ja odottelemaan. Siellä menikin sitten muutama tunti, vauvalta käytiin ottamassa kokeita ja me saatiin miehen kanssa varpajaiskahvit ja aamupalaa. Sitten siirryttiin osastolle ja täällä ollaan oltu :)

Voi olla että jotain oleellista unohtui, mutta siinä se synnytys nyt pääpiirteissään :) Neitonen saa nyt lisämaitoa jonkin verran, jotta paino ei vain laske. Kuitenkaan mullakaan ei vielä ole niin hyvin maito noussut, että se välttämättä kokonaan riittäisi. Hyvä vain, että saa tarpeeksi ruokaa, jotta vahvistuu :)
Niin muuten, aloitin tän postauksen aamulla ja nyt ollaan jo illassa menossa, joten yhdellä kertaa ei saanut mitenkään kirjoitettua :D Kohta kirppunen luultavasti taas heräilee syömään, joten taitaa tämä mammakin lähteä vielä hetkeksi lepäämään ennen sitä :)

Klo 04.46 viime yönä saapui ihanin pieni neito maailmaan. Mamma on hyvin hämmentynyt ja onnellinen <3 Neidin mitat 46 cm ja 2535 g, pipo 33,5 cm, pieni tyttö siis. Synnytys kesti vajaat viisi tuntia, joten vauhilla tultiin, ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia. Mamma ei ehtinyt ees puudutuksia saamaan ja koska vauhilla tultiin, niin kivut oli sen mukaiset. Kuitenkin vain kolmella tikillä selvittiin. Tarkempaa synnytyskertomusta saatte kunhan ehdin kirjoitella. Nyt väsynyt mama ottaa päivänokoset kera pikku tuhisijan <3

Lähdön aika??

Sitä minä vaan, että koko päivän on supistellut ja nyt (klo on 01.04 yöllä) alkaa mennä niin kipeiksi supistukset, että itkun kanssa pitää tuhertaa ja kämppää ravata ympäri. Ei ainakaan puhettakaan et vois kokeilla nukkumista. Että jokohan se ois lähdön aika käsillä? Saa nähdä mitä yö tuo tullessaan.... Voin vaan sanoa että sattuu kyllä ja lujaa ja kipu varmana tulee vielä yltymään tästä... Toivottakaa onnea että tää on nyt oikeasti tositoimiin lähtöä, mä en jaksa jos tää on vaan pelleilyä... :D Nyt on pakko lähteä kuumaan suihkuun istumaan.

Odottavan aika on pitkä... ja tukala!

Nämä helteet ei todellakaan ole odottavalle äidille suunniteltu! Hyi hiivatti, hiki valuu vähemmästäkin ja olo on ihan tajuttoman tukala koko ajan. Kävin tänään pyörähtämässä ystäväni valmistujaisissa, mutta harmikseni en vain pystynyt siellä puolta tuntia pitempään olemaan, kun tuntui että mulla loppuu happi ja kuolema tulee vähemmästäkin. Uimaan tekisi mieli, mutta veikkaan että vesi on vielä liian kylmää :/ Tulisi edes kunnon ukkonen niin raikastuisi tuo ilma! Lupaavia pilviä oli jo ja ilmakin hiostaa, mut ei jytise ei.

Seuraavaksi muuten ällövaroitus! Mutta nyt on ihan kunnolla limatulppa lähteny irtoamaan, ei epäilystäkään etteikö se sitä olisi. Inhottavaa :D Mutta toisaalta, vois merkata jotakin jo..? Tai sitten ei, sehän voi irrota vaikka synnytys ei oisi vielä lähelläkään... Kipeitä suppareitakaan ei silleensä ole tullut, eilen muutama napakampi ja tänään pari myös... Mutta muuten ei mitään. Kohdunsuulla kyllä tuntuu vihlontaa ja nipistelyjä ja alakerrassa on kova paine koko ajan. Ja itsellä on outo olo jatkuvasti. Siis sillai henkisesti outo olo.. :D Ihankuin mielikin alkas valmistautua pikkuhiljaa synnytystä varten.
Saisi tuo pikkuneiti jo kyllä alkaa ulostautua! :D Jotenki mulla on ollu fiilis jostain puolivälistä asti, että neiti syntys joko viikoilla 38+5 tai 39+4 (tai sit 40+4 jos vähän yli meniskin). Saas nähä pitääkö kumpikaan paikkansa. 38+5 kyllä tulee tiistaina täyteen ja silloinhan mulla on synnärille se kontrolli, johon piti myös valmistautua siltä varalta että silloin käynnistetään. Se nähdään sitten siis!

Välillä tuntuu, että paljon pitäisi vielä ehtiä tehdä ennen vauvan syntymää. Kämpässä vois siivota, hoitopöytä pitäisi kasata makkariin, pyykkiäkin pitäis pestä. Kovasti aioin pakastimeenkin tehdä ruokaa valmiiksi, mutta eihän sinne vielä ole eksynyt kuin rasialllinen makaronilaatikkoa.... :D Noh, eiköhän tuo kokkailu kuitenkin onnistu myös vauvan tulon jälkeen, kuitenkin isukkikin hoitaa pikkuista.

Haluaisin muuten muilta äideiltä tiedustella, onko kellään kokemuksia kantoliinasta? Tai aikooko joku sellaista kokeilla? Itse arvelin kantoliinan hommata, niin monelta kuullut siitä kehuja. Tietysti ei tiedä vielä, miten neiti tykkää siitä, mutta kokeillahan aina voi :) Rintareppu mulla ois kanssa, mutta en tykkää itse siitä yhtään, joten sitä tuskin tulen käyttämään. Mutta kantoliinakokemuksia/ajatuksia jos jollain on niin kommenttiboksiin saa jättää viestiä! :)

Mutta nyt on lähdettävä haukkaamaan välipalaa ja sitten viileään suihkuun viilentymään :) Niin ja taidan sitten suosiolla sen sairaalakassin pakkauksenkin aloittaa, vielä viime postauksen jälkeen sitä en saanut tehtyä....... :D

Kipeitä suppareita ja viimeisiä hetkiä hevostelua

Myöhään eilen illalla tuli todella kipeitä supistuksia noin tunnin-kahden ajan. Varsinaisesti eivät olleet ihan säännöllisiä, mutta kipeää teki! Ei auttanut hammastakaan purra ja muutaman kyyneleenkin taisin tiputella silkasta kivusta. Supistukset kuitenkin loppuivat sitten kuin seinään. Aamuyöllä heräsin pariin kipeämpään suppariin, mutta niitä tuli vain pari ja loppuyön sain rauhassa nukkua sitten. Mutta ilmeisesti alkaa paikat tosiaankin pikkuhiljaa valmistautua! Ja ilmeisesti myös lääkärin kovakouraisempi ronkintatutkimus vähän edesauttoi asioita.

Mutta laitetaas väliin päivitettyä masukuvaa. Ajatella, 38+0 on tänään täynnä ja 39. raskausviikko alkaa. Laskettuun aikaan on enää kaksi viikkoa :) Aika on mennyt todella todella nopeaa. Masukuvia on nyt kaksi kipaletta, ne on vähän eri kulmista otettuja alemmassa ainakin musta masu näyttää isommalta :D Vaikka molemmat on tänään otettuja. Melkoinen pallero jo, vaikka itsestä se ei noin isolta tunnu :D

Masupallo 38+0

Tässä maha näyttää varsinkin todella suurelta :D Kuvassa vähän pilkottaa myös ainoat raskausarpeni jotka oon saanu.

Eilen muuten kävin siskoni kanssa vielä heposia moikkaamassa ja ihan pienelle lenkillekin tämä mamma vielä kiipesi! Taitaa pian kirjaimellisesti olla niin, että minä lähden synnyttämään hevosen selästä.... :D No ei vaan, saas nähdä joko tää jäi vikaksi kerraksi ja pääsenkö selkään sitten vasta jakautumisen jälkeen :) Mutta ratsastus on kyllä ollut ihanaa mielenvirkistystä näille loppuviikoille ja edelleen ainut "laji" jossa ei mitään kipuja ole tullut :) Ja kuten narusta voi päätellä, turvallisuuden vuoksi sisko on tässä loppuvaiheessa aina taluttanut varalta, vaikka tuo meidän rouva onkin ollut ihan mahtava ja rauhallinen "mammankuljetusväline" ;)

Mutta nyt lähden siivoamaan ja tän päivän urakaksi ajattelin myöskin pakata viimeinkin sen sairaalakassin siihen kuntoon, että jos lähtö tulee niin onpahan se ainakin valmiina :D