Laiska bloggaja

Niin se on viikko melkein jo vierähtänyt, ihan suoraan sanoen huomaamatta. Monesti piti jo aloittaa blogikirjoitus, mutta aina tuli jotakin muuta niin se aina jäi. Saas nähdä joko tän saa loppuun saakka :D
Meille ei mitään erikoisempaa kuulu, ollaan oltu ja möllötelty vaan. Viikonloppuna tosin näin kavereitani Veeraa, Timoa ja Nooraa kun he kävivät pikaisesti juttusilla ja Viiviä katsomassa ennen kukn lähtivät takaisin Nurmekseen. :) Viivi tuntuu itsestä jo niin isolta tytöltä, mutta kun kävin vilkaisemassa autossa Veeran Petja poikaa ja Timon&Nooran poikaa, niin alkoipa Viivikin tuntua pieneltä :D Apua, kasvaako tuo minunkin pikkunen niin isoksi vielä...

Ylemmässä kuvassa pikku pötkylä pari pv laitokselta tulon jälkeen, 50-koon kamppeet roikku päällä ja äippäpakkauksen tumppuihin meni melkeen koko käsi... :) Alla sitten sama pötkö 12-13 cm pitempänä ja varmaan sen 3 kg painavempana :)

Ajattelin tässä joku päivä käydä kysäisemässä uimahallilta, milloin siellä alkaa vauvauinti. Haluaisin Viivin kanssa käydä ainakin kokeilemassa, tykkäisikö neiti moisesta touhusta :) Kylpemisestä ainakin tykkää, joten saattaisi uiminenkin olla kivaa :) Muistaakseni vauvauinti alkaisi syyskuussa ja vaatimuksena sinne tais olla väh 5 kg paino ja oisko ollu että pitää olla 3 kk ikää. Mutta selvinnee kysymällä :)
Tulee nyt sen verran sekavaa tekstiä, että taidan jättää kirjoittelun tähän ja laittaa tähän loppuun haasteen, jonka sain Veeralta.

Haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait (kiitos Veera! linkki ylempänä^)
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Tässäpä kysymykset, jotka oli mulle:

1. Oudoin uni, jonka muistat?
- Siis itsehän näen melkeen jatkuvasti omituisia unia, joissa ei ole päätä eikä häntää. Mutta ehkä tähän mainitsemisen arvoiseksi uneksi voisin sanoa unen, jonka näin joku aika sitten. Se päätyi jopa fb-päivitykseksi saakka :D Näin siis unta siitä, että olin muumien matkassa majakkasaarelle. Kohdattiin se aavelaivakin ja juttelin muumipapan kanssa mukavia :D

2. Kappale, joka saa kyyneleet silmiin?
- Vaikeaa sanoa, ei taida kovin monia sellasia biisejä olla. Ehkäpä Johanna Kurkelan Veitsenterällä on yksi semmoinen.

3. Surullisin muistosi?
- Varmaankin ukin kuolema 2004 ja sitten rakkaan hevoseni lopetus tänä kesänä.

4. Mitä olisit jälkikäteen mietittynä halunnut tehdä eritavoin?
- hmm, en oikeastaan mitään, koska jos jotain olisi  eritavoin tehnyt, tuskin olisin tässä tilanteessa nyt. Mutta jos jotain on pakko vastata niin olisin käynyt ekan aloittamani amiksen loppuun.

5. Lähestytkö helposti uusia ihmisiä?
- kyllä nykyään. Ennen olin niin ujo, että ei puhettakaan. Nykyisin on helppoa jutella uusienkin ihmisten/tuttavuuksien kanssa.

6. Ensimmäinen englanninkielinen sanonta tms. joka tulee mieleesi?
- apua :D öööää, en mä tiedä tai osaa sanoa tähän :D

7. 3 parasta asiaa tältä vuodelta?
- Viivi, ystävät ja uusi elämä :)

8. Oletko tyytyväinen omaan nimeesi? Jos et, mikä olisi oma valintasi?
- Olen tyytyväinen nimeeni, vanhemmat on sen mulle antanu ja kelpaa hyvin :D

9. Uskotko yliluonnollisiin asioihin?
- tähän on pakko vastata että kyllä jossain määrin.

10. Hetki, jota kaipaat viime vuodelta?
- hmm, niitä on toisaalta moniakin. Tässä kuitenkin ilm. tarkoitetaan vuotta 2012? Voisinpa sanoa vaikka että uudenvuoden aatto, eli viime vuoden vika päivä oli sen verran mahtava että sitä kaipaan.

11. Missä haluaisit asua, jos saisit päättää?
- kaukana täältä... :D no ei nyt sentään. En mä tiiä, tykkään enempi tälläisestä pienestä paikkakunnasta. Oon tosin enemmän "perukkatyyppi" kuin kaupunki-ihminen. Oon asunut Kuhmossa, Nurmeksessa ja Kajaanissa ja eniten ehkä tykkäsin asua Nurmeksessa. Luultavasti siksi että sieltä en tuntenut juurikaan ketään eikä minua niinkään tunnettu, joten sai olla rauhassa x) mutta siis joo, jossain maalla asuisin mieluiten, tai ainakin vähän syrjemmässä keskustasta.

Ja sityen minun kysymykset eteenpäin:

1. Mistä unelmoit?
2. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
3. Lempi kouluaineesi ala-asteella?
4. Mitä tahtoisit ehtiä tehdä vielä ennen lumien tuloa?
5. Jos saisit valita minkä tahansa lemmikin, minkä ottaisit?
6. Ketä ihailet?
7. Lempikarkkisi?
8. Mitkä asiat saavat sinut surulliseksi?
9. Söpöin asia maailmassa?
10. Mikä saa sinut suuttumaan?
11. Muistatko vielä ensimmäisen ihastuksesi?

En jaksa erikoisemmin haastaa ketään, joten tehköön tämän kuka vain haluaa :)

Shopping

Sain Kappahliin pari alennuskuponkia, joten tänään kun piipahdettiin Kajaanissa, päätin käyttää kupongit. Tälläistä tarttui mukaan pikku neitille...:

Suloinen Minni-body, sain tästä -50% alennusta. Otin koossa 68, koska 62 ei ollut ja 56 kokoista en enää viitsinyt ottaa, ne kun on kohta pieniä :)

Nää oli aivan ylisöpöt ja rakastuin näihin täysin!! :) ♥ aivan ihanat ja suloiset :3 näistä sain -25% alennusta.

 Tänään saapui myös Lastenshoparesta tilaamani kukkapannat ja Vauvamaailmasta tilaamani Tommee Tippee - tuttipullo. Nuo kukkapannat oli todella suloisia, kuva ei oikein päästä niitä oikeuksiinsa, tää tabletin kamera on huono. Tommee Tippee pullon tilasin, kun neiti on vähän ranttu tuttipullolle ja monet ovat tota pulloa kehuneet. Täältä päin ei kaupoista ko. pulloa löydy, joten tilasin sen netin kautta. Jospa toi pullo kelpais neitille paremmin :)

Söpöt pannat :)

Tommee Tippee pullo, kuva lainattu netistä.

söpöys♥

Banaanilettuja ja viikonloppua

Tein tänään kokeeksi kaikkien hehkuttamia banaanilettuja, joiden ohje on siis "typerän" yksinkertainen, 1 kananmuna ja 1 banaani(sekoitussuhteet tosin voi vaihdella, joissain ohjeena 2 munaa ja 1 banaani. Itse laitoin 1 banaanin ja 2 pientä kananmunaa), ne sekaisin ja pannulla paisto (toki voi muunnella ja ite laitoin vaniliinisokeria sekaan). Lopputulos oli...pettymys. Musta noi letut on yliarvostettuja :D Ne ei ollu mitään namsuperherkullisia, ei kyl pahojakaan, mut tuskinpa teen toisen kerran.. Edes tuoreet mustikat ja tomusokeri ko. lettujen kera eivät pelastaneet tilannetta. Ehkä vika oli banskuissa taikka itse paistajassa, mut plääh, ei ollu mun juttu nuo lettuset.

Viikonloppu on meillä muutoin sujunut ihan normaaliin malliin, ei olla sen kummoisempaa tehty Viivin kanssa. Mun kummit tosin olivat käymässä Kuhmossa, he asuvat siis Salossa. Oli ihan mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Ensi kesänä olisi ehkäpä tarkoitus sitten vierailla heidän luonaan, kun Viivikin on jo vuoden vanha.
Viikonloppuna btw mulla oli hoidossa äitini kisu Tomppa. Sai oma kissani Ninja vähän seuraa, joskin Ninjalla tais mennä välillä vähän hermot rasavillin kissanpennun kanssa :D

Tomppa

Loppuun nakkelen nyt vielä kuvia, tuossa yksi päivä kapusin taas Olivian selkään. Yläpalkkiakin (sivut siis) muuten on päivitelty.

Olivialla ratsastelu on toistaiseksi vielä pelkkää humputtelua, koska tamma on suunnilleen seissyt viimeset 4 vuotta ja kun on vasta varsonut :) palautellaan siis juttuja pikkuhiljaa mieleen, Olivia kuitenkin on ilm. ihan heB tasolle kouluteltu.

Ja lopuksi vielä pikku Viivi :)

Viivi 2 kk - ilmegalleria

Viivi täytti 2 kk 3.8., joten sen kunniaksi nyt kuvapostausta neitosesta. Teemana otsikon mukaisesti ilmeet :) Huom, kaikki kuvat on otettu tabletin kameralla/puhelimella, joten laatu ei oo paras.

Ja lopuksi sitten vielä kuva jossa näkyy Viivin kasvu hyvin. Kuvissa Viivi on isosiskonsa sylissä :)

Viivi isosiskon sylissä pari pv laitokselta tulon jälkeen

Ja tässä kuvassa Viivi hiukan vajaa 2 kk, iso typy jo :)

To do - list ja oma lapsi - superlapsi?

Mulla ois ihan uskomattoman paljon tekemistä, mutta en tiedä mistä ihmeestä repisin ajan siihen. Lisäksi mulla on ihan hillitön vimma mm. leipoa, siivota ja järjestellä kotona, mut ku mitään ei oikeen ehdi tehdä. Tai no, siivota kerkesin tuossa kun aamulla kävi perhetyöntekijä ja hän kävi Viivin kanssa vaunuilemassa. Joskin siivouskin jäi hieman vielä vaiheeseen, pitäs meinaan imuroida ja pölyjä pyyhkiä. Viivikin on nyt alkanu päivällä olemaan enempi hereillä, eikä hän aina malta kiltisti vain sitteristä katsella mamman puuhailuja, joten aikaa jää entistä vähemmän. Oli se alussa mukavaa kun pirpana vaan nukkui... :D

kirjahyllykin kaipaisi järkkäilyjä ja Viivin leikkimatoille pitäisi saada fiksumpi paikka. Kämpästä vaan rupee loppuu neliöt kesken :D

tämmöinen mönkiäinen oli lepotuolilla...

ja tämmöinen pötkötti sohvalla

keittiössäkin pitäisi vielä järkkäillä... huomaa ihqun väriset keittiökaapit. HUOM en ole ite valinnut kaappien värejä, ne on suoraan -70 luvulta :D

Makuuhuone on varmaan eniten epäjärjestyksessä ja petikin petaamatta...

Tässä tuli nyt hieman kodinkin esittelyä samalla, kunhan vaan saan kämpän parempaan järjestykseen, niin vois paremmankin postauksen tehdä meidän kodista :) Joskaan en tiedä kuinka kauan enää tässä olemme, rivitalokämppä on haussa ja lisäksi olen muutamaa muuta suht mielenkiintoista vaihtoehtoakin katsellut, saas nyt nähdä. En kyllä itse ole yhtään kerrostaloihminen ja lisäksi noiden vaunujen kanssa on suoraan sanoen ihan perseestä kulkea noissa portaissa.

Otsikon toinen asia liittyy ilmiöön, jonka olen laittanut merkille mm. facebookissa ja ylipäätään nettimaailmassa. Nimittäin sen, että kun joskus jonnekin laitat vaikkapa että lapsi kääntyi mahalta selälleen jo nyt esim 6 vkon ikäisenä, niin äkkiä hyökkää muut äipät kommentoimaan että "meidän pirjoki seisoi jo päällään ja käveli käsillään 1 vkon ikäisenä" ja "joo, meilläkin erkki heitti takaperin voltteja 1 kk iässä". Siis koo, nämä on nyt ihan liioiteltuja kommentteja, mut tajusitte varmaan pointin. Pointtina siis se, että kun iloitset lapsesi saavutuksesta, että hän on jotain tehnyt mitä normaalisti tapahtuisi vasta myöhemmin, niin se tullaan "mitätöimään" kertomalla miten oma lapsi on paljon superimpi ja teki jo sitä jä tätä paljo aiemmin. En tarkoita tällä siis normaalia "meidänkin iina osasi sen jo tuossa iässä"-kommentointia, koska jokainen nyt varmasti ymmärtää että ei oma lapsi oo välttämättä ainoa joka osaa jo jotain asioita varhain ja "ennen muita".
Mutta nimenomaan se toisen ilon "lyttäys" ylistämällä oma mussukkansa maasta taivaisiin ja paremmaksi kuin kenenkään muun lapsi on. Ja tästä vielä yleensä lähtee se ihme kisaaminen käyntiin, että jokainen tulee vuorollaan kilpaa kertomaan miten oma lapsi sitä ja tätä.
Tottakai oma lapsi on paras ja ihanin, mutta eikö kommentoinnin voisi pitää kivana ja olla iloinen myös toisen puolesta? Ei lapsien kasvaminen, asioiden opettely ym. ole mikään kilpailu vanhempien välillä ja jokainen lapsi varmasti oppii kaikki asiat, toiset ennemmin ja toiset vähän myöhemmin :)

Pikku pirpanan kuulumisia

Torstaina meillä oli Viivin kanssa neuvola, neiti sai rotarokotteen. Toistaiseksi ainakaan ei vielä ole mitään sivuoireita tullut ja toivottavasti ei tulekaan :) Tosin tuntuu että neiti on rokotteen jälkeen vaan syönyt enempi :D Viivin iltaiset itkutkin saattaa ehkä olla jo taakse jäänyttä elämää, viikko on jo mennyt ilman iltahuutoja :) Muutenkin neiti kuulostaa olevan nyt hyväntuulisempi ja nyt parina yönä on vedellyt yli neljän tunnin unia ja unille on rauhoittunut jo ennen ilta yhtätoista! :) Ennenhän neiti rauhoittui nukkumaan vasta 00-02 välillä. Ja nyt kun yhdentoista aikaan rauhoittuu niin herää sit syömään 04-05 välillä ja siitä sit nukkuu jonnekin kahdeksaan saakka :) Ihan jees näin! :)

huomaa söpö body! ;)

Neuvolassa mitattiin myös pituus ja paino, jotka neitillä oli 55,5 cm ja 4600 g :) Hyvin siis kasvaa ja ollaankin jo suunnilleen kaikki 50 kokoiset vaatteet saatu laittaa säilöön kun ne ei enää mahdu :) Seuraava neuvola onkin sitten 3 kk neuvola, jolloin saadaan lisää rokotteita.
Neitihän on myös kova höpöttämään kaikkea, on aina hauskan kuuloista kuunnella kun toinen innoissaan juttelee. Masullaan hän ei viihdy paljo ollenkaan, aina kun masulleen laittaa niin ei kauan mene kun neiti punkaa ittensä selälleen :) Kova on muutenkin aina meno jonnekin, kädet ja jalat vispaa aina hirmuista kyytiä :D

A Beautiful Body - haaste

Jotku ovatkin ehkä törmänneet jo tähän A Beautiful Body -haasteeseen. Linkin takaa voi lukea tästä haasteesta tarkemmin. Ajattelin siis nyt myös itse osallistua tähän haasteeseen ja osallistukaahan kaikki muutkin mammat! :)

Tässä on minun kroppani, yhden raskauden ja 18 raskauskilon jälkeen. Raskauskiloja on jäljellä vielä 2,5 kg. Minulle lisäkilojen tuleminen aiheutti kriisiä, en koskaan ennen ollut painanut yli 60 kg ja raskauden lopussa painoin 75 kg. Raskausarvet tulivat loppuraskaudessa, lisää niitä löytyy vielä reisistä sekä edestä, takaa että sisäsivuilta. Reisiin arvet putkahtelivat vasta vikoina päivinä ennen synnytystä.
Synnytyksen jälkeen paino tippui ensin vauhdilla, jopa 2-3 kg päivässä. Sitten vauhti hidastui ja vikat kilot tuskin lähtee ellen itse tee töitä niiden eteen.
Mutta, vaikka valaskriisejä ym podinkin välillä ja huonoina päivinä poden niitä edelleen, olen silti ylpeä vartalostani. Mitä sitten vaikka noita arpia on vielä, masukin vähän pömpöttää ja jonkinlaiset jenkkakahvatkin on. Mitä sitten vaikka tissit on imetyksen jäljiltä alkaneet hieman jo riippuakin.
Mikään ei estä minua näin kesällä kulkemasta minishortseissa, vaikka silloin reisieni arvet näkyvät kaikille. Ne ovat vain merkki siitä, että olen äiti ja kehoni on ollut koti ja suoja tuolle pienelle ihmeelle 9 kk ajan.

Ja lopuksi kaikille äideille, osallistutte te haasteeseen tai ette, me olemme kaikki kauniita ja upeita naisia, muistakaa se ♥