Pikapäivitys neuvolasta ja massu 36+0

Eilen oli siis neuvola ja neuvolalääkäri. Kaikki oli hyvin, mukava oli vielä pikkuista neitiä vilkaista, seuraavan kerran näenkin hänet sitten kun hän saapuu maailmaan :) Tästä lähtien nyt sitten neuvolassakin ravaillaan joka viikko, joten seuraava käynti onkin jo heti ensi viikon perjantaina. Lääkärin tekemä synnytystapa-arvio ei ollut minusta kummoinen o_O Ihan samanlainen kuin normilääkärikäynti aiemmin. Ilmeisesti mulla on paikat semmoiset, että normaali alatiesynnytys onnistuu. Neitosen syntymäpaino arvio on tällä hetkellä noin 3,3 kg, jos syntyy lasketun ajan tietämillä. Ei mikään iso möhkäle, ihan sopivan kokoinen :) Ultratessa neiti muuten oli söpösti sormi suussa! :D
Mutta nyt taas alla näitä neuvolatätin ja neuvolalääkärin tekemän tutkimuksen juttuja. Suluissa taas edelliskerralta.

Rv: 35+6 (34+6)
Paino: + 0,7 kg edelliskerrasta
RR: 129/76 (118/72)
Pissa puhdas (puhdas)
B-Hb: 113 (111)
Sf-mitta: 30 cm (29 cm)
Turvotus: +- (+-)
Vauvan syke: 136 (122) 
Tarjonta: rt (rt)
Lapsiveden määrä: normaali (normaali)
Liikkeet: ++ (++)
Vauvan paino: 2598 g

Oma verenpaine oli siis hieman noussut, mut se kai lienee normaalia, ainakin muistelisin et loppuraskaudessa saattaa paine nousta. Hb:kin oli hieman noussut, joten rautalisää ei tarvii aloittaa. Pitää vaan syödä monipuolisesti ja muistaa syödä niitä mammavitskuja :D Turvotusta on jonkun verran, itsellä varsinkin jalkohin, sormiin ja naamaan tahtoo kerätä turvotuksen. Vettä pitäs muistaa juoda paaaaaljon :D

Tänään olen ahkeroinut sitten aamun, tiskasin, siivosin, järjestelin, kävin kaupassa... Nyt seuraavaksi sitten ruuanlaittoon, alkaa olla melkoisen nälkä jo :) Lopuksi vielä massukuvaa 36+0 :)

Ei-mitään-päiviä ja hepostelua

Täällä on vietelty sellaisia "ei-mitään"-päiviä, lähinnä tullut kuhan vaan oltua ja flunssaa paranneltua. Flunssahan se iski sitten ihan "rytinällä" päälle viikonlopuksi, nenä vuoti ihan kunnolla, sai hangata nenän ihan rikki ja punaiseksi. Äänikin katosi melkein kokonaan ja supisteli normaalia enempi. Henki ei tahtonut kulkea huonostikaan, lähellä jo oli että pitääkö tässä lisähappea tai jotain helpotusta hakea tk:sta. Nyt onneksi aletaan olla jo voiton puolella. Nenä tahtoo vielä vähän tukkoon mennä ja yskä on tosi inhottava, mut jospa se tästä pikkuhiljaa! :) Viikonloppuna muuten ajattelin, että onneksi ei ollut vielä laskettu aika siinä lähellä, kamalaa ois ollu sellasella ololla lähteä synnyttämään!

Eilen kävin sitten siskon kanssa "perukkailemassa" ja hyppäsin vielä hevosenkin selkään. Ah, se on kyllä niin terapiaa! Kivut häviää kokonaan, ei satu selkään, ei nivusiin, ei mitään. Ei supistele (toisin kuin esim kävellessä) ja hevosen käyntiaskel on niin rentouttava ja mieli taas virkistyi kummasti. Vielä muuten pääsee ihan hyvin hevosen selkään, alastulo sitten tapahtuu jo etuperin ja sisko varalta ottaa vastaan :D Niin, ja omat heppailulenkit menee sitä rataa, että minä matkustan vaan hevosen kyydissä ja siskolla on hevonen narun päässä kaiken varalta :) Vaikka tuo Heluna-tamma onkin melkoinen terapiaratsu ja luottohevonen :) Ratsastelun jälkeen sitten hoidettiin ja harjailtiin meidän shettis, siinä sai sitten sitä poniterapiaa ;)
Kaksi ekaa kuvaa on muuten siskon blogista napattu, loput kaksi minun ottamia :)

Terapiaheppa Hellu

Poniterapiaa

Kaverukset raapustelemassa

Yksi pieni söpö poni

Huomenna olisi sitten taas lääkärineuvolaa, synnytystapa-arviointi nimittäin. Hui, vähän toisaalta jänskättääkin :) Vaikka uskoisin kyllä että paikat on mulla semmoiset että alateitse synnytys onnistuu hyvin. Koskaanhan tietysti ei voi tietää, mitä synnytyksessä käy. Mutta huomenna siis tulenee sellaisia kuulumisia sitten, sikäli mikäli joudan kirjoittelemaan. Lisäksi neuvolatätillä käväisen mutkan niin tsekkaillaan ne minun hb-lukemat.

Äippäloman alku, neuvolaa ja flunssaa

Tänään alkoi virallisesti sitten äippäloma. Toki lomailluthan olen kyllä jo tässä jonkin aikaa :D Äippäloman kunniaksi se päätti sitten vissiin flunssankin pukata... Päivän on ollut aika ilkeä olotila, kurkku on karhea, päähän koskee ja vähän tööt olo. Lämpöähän se pikkuisen oli nostanut kun äsken mittailin, mutta ei muuta kuin lepoa siis :)
T'änään oli myös neuvolassa käynti. Neuvolatätin luona oli myös sairaanhoitajaopiskelija tällä kertaa mukana. Toki he kysyivät saako hän olla ja eipä se minulle haitaksikaan ollut :) Mutta alla taas tän kertaiset neuvolajutskat ja suluissa edellisen kerran asiat, edellinen käynti oli siis rv 32+5. Hoksasinkin että en oo tainnu ees ton edelliskerran juttuja tänne päivitelläkään!

Rv: 34+6 (32+5)
Paino: + 1,4 kg edelliskerrasta
RR: 118/72 (122/64)
Pissa puhdas (puhdas)
B-Hb: 111 (ei mitattu viimeksi)
Sf-mitta: 29 cm (27 cm)
Vauvan syke: 122 (140)
Tarjonta: rt (rt)
Lapsiveden määrä: normaali (normaali)
Liikkeet: ++ (++)

Hemoglobiini oli siis tipahtanut ja se selittääkin varmasti viime päivien väsymyksen, joka on vaivannut. Vielä ei kuitenkaan lisärautakuuria neuvolatäti määrännyt, vaan sovittiin että nyt yritän syödä niitä raskausvitamiinitabletteja, josko se hb lähtis niillä nousemaan, niissä kun kuitenkin on rautaa myös. Ens käynti onkin jo sitten heti ensi viikon keskiviikkona, silloin ois lääkärineuvola ja lääkäri tekee synnytystapa-arvioinnin, sekä painoarvion :) 

Viime päivinä mulla on ollut ihan kamalan tukala olo, vauva painaa ilkeästi jo keuhkoja ilmeisesti kasaan ja tuntuu että mulla ei meinaa henki oikein kunnolla kulkea :/ Lisäksi tuo painaminen aiheuttaa närästystä ja huonoa oloa. Joku sanoi, että sen pitäisi helpottua sitten kun vauva laskeutuu, mutta vähän epäilen tätä asiaa, kun tänään neuvolassa neuvolatäti sanoi tunnustellessaan että vauva on jo aika alhaalla. Ilmankos alakerrassa onkin ollut välillä aika ilkeää paineen tunnetta :/ Toki kyllähän se vielä vähän laskeutuu ja kiinnittyy sitten mutta tosiaankin kuulemma aika alhaalla neitillä jo pää on..

Mutta nyt siirryn sohvalle viltin alle katsomaan leffaa, jospa tää flunssakin ohi menis nopsaan :)

Elämän pieniä iloja ja pientä pohdintaa

Elämän pieniä iloja tänään tälle mamalle oli se, kun pääsi käymään pienellä ratsastuslenkillä suomiputella :) Lisäksi käytiin siskon tammalla kärryttelemässä. Niin ja ihanaa halipusuponiakin sai rapsutella. Miten voikaan shetlanninponi olla niin suloinen? Varsinkin tuo meidän Lulu, se on aina semmoinen lutusen näköinen jota tekee mieli halia ja pussailla... :D Siitä tulee varmasti oiva poni pikku neidille, kunhan neiti kasvaa sen verran, että hänet voi Lulun selkään laittaa :)

Onnellinen mama ja aasin näköinen suomiputte :)

Halipusuponi :)

Viikonloppua ollaan vietetty mieheni lasten kanssa ja mukavaa on ollut. Kivaa noiden kanssa on touhuta ja miehen tytärtä käytinkin tänään heppailemassa, kun sekin on melkoinen heppatyttö :) Muutenkin, inhottavan kipeästä lonkasta huolimatta, on ollut mukava ja leppoisa viikonloppu.

Pientä pohdintaa sitten viittaa hieman tämän päivän pohdintoihini valokuvista. Kun prinsessa syntyy, hänestä tulee varmasti paljon otettua kuvia. Mutta sitä olen kovasti miettinyt, että miten paljon kuvia uskaltaa laittaa nettiin? Itse olen hieman sitä mieltä, että en rajattomasti tahdo jakaa lapseni kuvia nettiin, koska niitähän ei tunnetusti välttämättä saa pois sieltä enää koskaan. Toki varmasti Facebookkiin tulee jokunen kuva laiteltua ja varmasti tänne blogiinkin. Ehkä enemmän laittelen sitten neitosesta semmoisia kuvia, joissa olen itse hänen kanssaan, enkä niinkään viljele paljoa kuvia joissa prinsessa on vain itse. Facebookissa onneksi kuvien näkyvyyden voi rajata melko hyvin, mutta esimerkiksi tälläisessä julkisessa blogissa kuvat ovat kaikkien nähtävillä. Miten muut äidit, miten olette miettineet tätä asiaa?

Oma napa 34+0

Maha 34+0, uusi viikko eli 35. raskausviikko käynnistyy :) Muuta en nyt jouda postailemaan, mutta palailen blogiin viikonlopun aikana :)

Valivalivali

Otsikkohan sen kertookin mukavasti, nyt tulee valitusta. Klikkaa edellistä jos et halua lukea ;D
Mulla on ollut alaselkä/lonkka nyt ihan tajuttoman kipeenä, tänään autolla ajaessa joka kerta kytkinjalkaa, vasenta siis, käyttäessä piti irvistää kun teki niin kipeää. Yönkin nukuin hirveän huonosti, kyljen kääntäminen onnistui itku kurkussa ja tuntu että ei mikään asento taas ole hyvä. Lisäksi joka kerta asentoa vaihtaessa kuuluu selästä ja lonkasta kamala naksuminen ja rutina. Sohvalta nousu on ihan yhtä tuskaa. Särkylääkettä en vielä ole ottanut, mutta yöksi on varmaan pakko ottaa, että sais ees hiukan nukuttua... Jos saisin valita niin kaikki nämä kivut antaisin milloin vain pois! Nyt on ihan mahdottomaksi yltynyt taas nuiden kipujen kanssa ja kieltämättä kovasti toivon että tää loppuaika menis jo nopeasti :/ Jos jollain hyviä vinkkejä näiden helpotukseen niin mielellään otan vastaan! Jumppaa ja kylmägeeliä on käytetty, ne jotaki helpottaa... Jyvätyynyn arvelin käydä hommaamassa, kun vaan jostain sellaisen löytäisin.
Niin, nuo kivut on aina aamulla pahimmillaan, yöllä jostain syystä kipeytyy paikat. Iltaa kohden yleensä helpottaa sitten... Joten jos jotain neuvoja miten yö ajaksi voi helpotella noita niin kertokaa. Tyyny on aika usein jalkojen välissä, vaan se tahtoo aina karkailla sieltä...

Kuulostaa ehkä kamalalta sanoa näin ja varmaan joku saattaa tästä "loukkaantuakin", mutta suoraan sanoen, en lähtisi tähän yhdeksän kuukauden hommaan ihan äkkiä uudelleen. Tiedän, miten paljon tässä maailmassa on niitä, jotka toivovat kovasti raskautta, mutta itselle tää raskausaika on ollut niin isolta osin yhtä helvettiä, että ei paljon naurata.. Voikin siis olla, että tämä lapsi jää ainoakseni. Suunnilleen ainoat asiat, mistä raskausaikana olen nauttinut on vauvan liikkeet ja tieto siitä, että sisälläni kasvaa ihana pieni, rakas ihminen ja sit toisaalta kaunis, pyöreä raskausmasu on myös ollut ilahduttava asia. Koskaan en elänytkään haavemaailmassa että raskaus olisi jotenkin helppoa tms, mutta kieltämättä tämä kipujen ja vaivojen määrä on yllättänyt jollain tapaa.
Miehelläni kuitenkin on edellisestä suhteesta lapsia, joten tällä pikku neidillä on jo sisaruksia. Itse tulen mieheni lasten kanssa erittäin hyvin juttuun ja he ovat minulle todella rakkaita ja tärkeitä. Hekin muuten jo innolla odottelevat pikkusisartaan saapuvaksi :)
Tottakai varmasti raskausaikaa jää ikävä ja saattaahan sitä jossain vaiheessa ollakin sitä mieltä että se toinen lapsi olisikin ihana asia, mutta tällä hetkellä omat tuntemukset on sellaisia, että ei kiitos uudelleen.
Mutta näin selvennyksenä silti haluan sanoa, ettei epäselväks jäis, niin tätä omaa rakasta lastani en silti ikinä koskaan mihinkään vaihtaisi ja tuo pieni rakas tuolla masussani korvaa joka ikisen kipujen takia kärsityn sekunnin!

kuva lainattu, terve.fi

33+2 ja ekat raskausarvet havaittu

Jälleen on yksi viikko takana ja uudelle siirryttiin. Ja uutta kriisiä rupeaa pukkaamaan, huomasin torstai-iltana nimittäin että mulle on ilmaantunut ekat raskausarvet :O Tähän asti ilman niitä selvittiin ja nyt ne oli tonne "jenkkakahvoihin" (+ pari reisiin) ilmaantuneet. Apuva, toivottavasti ne pysyis vain tossa, eikä tulis yhtään enempää. Noi kuitenkin on sentään pienehköjä arpia vain... Parin päivän aikana ne on ilmaantuneet, koska en niitä kyllä muista nähneeni ennen torstaita.. Miten muilla odottajilla, onko arpia ilmaantunut? Teettekö arville mitään, rasvaatteko tms? Muistaaksenihan raskausarville oli jotakin ainetta olemassa.

Tiistaina mulla oli kipujen kanssa aivan uskomattoman huono päivä. Jokainen askel minkä kävelin, tuotti niin tuskaa että teki mieli itkeä. Nivuset ja vasen lonkka oli aivan tulessa ja alaselkä todella kipeä. Siihen vielä päälle supisteli ja vihloi. Ei ollut yhtään kiva. Noita huonoja päiviä on satunnaisesti välillä, onneks ne menee ohitse ja ei oo tollaista joka päivä... Tämä loppuviikko on onneksi sujunut sitten suht kivuttomasti.

Viime viikonloppuna tuli muuten käytyä lauantai-iltana katsomassa Vuokatin Naapurinvaaralla Suvi Teräsniskaa. Lähdin kavereille kuskiksi ja samalla sitten heitettiin sinne mutka. Oli mukavaa käydä vähän "tuulettumassa" ja keikka oli muutenkin hyvä. Yllättävän hyvin muut ihmiset huomioi minut mahani kanssa, eikä kukaan töninyt, "tunkenut iholle", litistänyt tai muutakaan vastaavaa, vaikka porukkaa olikin aika paljon. Tosin musta on itsestäkin tullut mahaa kohtaan suojelevampi ja tiedostamattakin saatan isossa väentungoksessa etsiä paikan, missä on väljempää. Ja senkin huomasin, että huomaamattani saatan pitää käsiä mahan suojana. Onko muut odottajat huomanneet samanlaisia "mahan suojelemistoimia" itsessään? :)

Tuli nyt vähän tämmöinen sekalainen postaus vähän siitä sun tästä, mutta jotain tuli ees kirjoiteltua vaihteeksi :P Mut nyt tää mamma lähtee nukkumaan, jotta jaksaa taas huomenna touhuilla.