Here we are

Huhhui, mä en tajua minne tää aika oikein katoaa... Taas nolottavan kauan aikaa edellisestä kirjoituksesta. Mä en vaan ehdi blogata pahemmin :D Päivät kuluu niin nopsaan, aamulla mennään tallille, iltapäivällä pois, haen miehen töistä, mennään kotiin, laitetaan ruokaa, syödään ja joko a)ollaan vaan loppuilta rauhassa tai b)mies käy jääkiekkotreeneissä (3x vko) ja mä oon lasten kanssa. Siinä ei paljo jää aikaa tietokoneella notkumiseen :) joka toinen vkloppu ainakin miehen lapset on äitillään ja yleensä silloin myös Viivi on isällään, joten vietetään parisuhdeaikaa kahdelleen tai käydään jossain. Tai sitten ollaan jääkiekkohommissa. Joka tapauksessa, hulinaa riittää jokaisena päivänä. Mutta kuten joskus taisin sanoa, bloggaan silloin kun siltä tuntuu ja kun ehdin.

Meille ei isompaa kuulukaan. Joulu ja uusivuosi meni ja ne sujui kivasti. Neiti kasvaa ja kehittyy joka päivä ja miten iso tyttö hänestä onkaan jo tullut! Osaa niin paljon jo asioita. Suurimpana asiana viime aikoina tapahtuneista lienee se, että hän osaa ilmoittaa jo hienosti (varsinkin isommasta) hädästään, joten kovaa vauhtia kohti kuivaa mimmiä mennään :)
Ja miten paljon jaksaa äitiä hämmästyttää, miten lapsi koko ajan enempi ja enempi osaa kommunikoida. Vastaa kysymyksiin, ilmaisee tahtonsa jne. Äiti vauvasta on kasvanut jo iso tyttö :)

Neitokaisen ihan eka kerhokuva, käytiin siis semmoisessa perhekerhossa :)

Me muuten muutettiinkin tossa joulukuun puolella. Muutettiin tämmöiseen paritalon puolikkaaseen mieheni (+ lasten tottakai) kanssa, saatiin vähän enempi tilaa :) Miehen tyttö sai viimein sitä omaa rauhaa ja oma huoneen ja Viivi ja mieheni poika (4 v) saivat yhteisen huoneen. Viivi ja mieheni poika muuten ovat kyllä semmoinen kaksikko että.. :D Ovat kuin paita ja peppu ja se on minusta aivan mahtava juttu. On kiva, kun miehen lapset ovat ottaneet Viivin niin hyvin perheeseen ja tytsy on heille kuin sisar.