tiistai 26. helmikuuta 2013

Ostoksia, masua ja kuvahaastetta

Tänne ei isompia kuulu, tänään kävin taas hierojalla mutkan (teki kyllä jälleen hyvää). Eilen kävin sitten kiertelemässä paikallisella kirppiksellä. Itselle löytyi pari paitaa ja yhdestä pöydästä löysin ihania vauvanvaatteita :) olisin voinut paljon muutakin sieltä pöydästä itselle hamstrata, mutta hillitsin itseäni... Tässä kuitenkin ne mitä mukaan tarttui :)

Ihana pinkki body, koirapotkarit ja kiravipaita :)

Eikö ole suloinen tuo pinkki body? ;) Minusta aivan ihana! Nuo kaikki oli kokoa 50/56, joten menee heti alussa vauvelille. Hintaa näille tulle yhteensä 3 euroa. Sitten lapsen isä osti muksulle tälläisen:

Angry Birds - body, kokoa 62
Sitten tänään kävin kirjastossa kirjojen lainauksessa ja ilokseni löysin kierrätyshyllystä kirjan, joka on ollut tarkoitus lukea.


Nyt tulee hyvin kuvapainoitteinen postaus, mutta välillä näinkin. Seuraavaksi sitten masukuvaa, sivuprofiilia ja nyt myös masukuva edestäpäin. Edestäpäin näyttää musta tommoselta "möhkäleeltä", tai siis en tiedä :D jotenki hassu tai jotain... :D

Massu 24+5, on aika ylös noussut
"möhkäle" 24+5. Hyvin himmeä linea negrakin taitaa pilkistää jo :)

Ja sitten sain kesäkuvahaasteen Amandalta ja Vanillalta. Haasteen ideana on siis etsiä arkistosta viisi kesäkuvaa ja kuvailla jokaista kuvaa yhdellä sanalla. Sen jälkeen haastetaan viisi bloggaajaa. :)

Viilennystä

Kukkaniitty
Heppatyttö
Punainen
Utelias

Nyt en jaksa ketään haastella, mut jos joku haluaa tän tehdä niin siitä vain :) Hieman hevospainotteiset kuvat haasteessa mutta noo... :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Pesänrakennusvietti iski

Sieltähän se saapui mullekin, se pesänrakennusvietti. Ajattelin, että ei kai mulle moisia iske, mutta kyllähän se salakavalasti hiippaili... :D Mulla olisi ihan hirmuinen hinku sisustaa kämppää ja vietän päivistäni osan tölläämällä televisiosta sisustus- ja kotiohjelmia ja selailemalla netissä sisustusblogeja. Jatkuvasti tekisi mieli leipoa, ommella, järjestellä.... Vkloppuna ajattelin viimein laitella vuavan sängyn ym. tavarat tuonne huoneeseen :)

Leipomisvimma olisi kyllä hirmuinen. Tänään illalla päätin toteuttaa sitä väsäämällä kauralastuja, tuli hyviä :P Erittäin helppoja ja nopeita tehdä. Tälläisellä ohjeella väsäilin:

50 g sulaa margariinia/voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Sulaan margariiniin kuivat aineet ja kananmuna, sekoitus tasaiseksi ja sit noin teelusikallisia nokareita pellille. Pelti uuniin keskitasoon 200 asteeseen ja paisto 5 min. Jos teette, niin muistakaa jättää nokareiden väliin tilaa tarpeeksi, nää levahtaa uunissa kivasti :D Mulla omalle tavalliselle pellille sopi 9 kpl näitä ilman että tarttuivat toisiinsa.
Kuvaa en jaksanut ottaa, mutta kaikki tietänevät millaisia kauralastut on :)

Tänään kävin myös hevostelemassa, tein pienen ratsastuslenkin ja sitten omaa hevosta kävin kävellen taluttelemassa. Huomasin, että kävely ei varmaan kohta sovi mulle, liitoskivut alkaa tuntua kävellessä todella ikäviltä jo :/ Nyt sitten pelkkä keittiöön käppäilykin tuntuu todella ilkeältä nivusissa ja häpyluun kohdalla.. Inhottava vaiva! :/ Ratsastus helpottaa hetkellisesti ja se ei aiheuta kipuja ollenkaan. Mutta kävely, nykyään kärsi kunnolla ees puolta kilometriä kävellä kun alkaa sattua :/

Liitoskipujen lisäksi minulla ei tässä keskiraskaudessa oikeastaan ole pahemmin ollut muita isompia vaivoja. No, naama kyllä kukkii (teini-ikä iski takaisin ilmeisesti) ja jossain vaiheessa ummetus vaivasi (suoraan sanoen sai itkun kanssa välillä vessassa käydä), onneksi se on nyt jäänyt jo pääasiassa pois... Nenä ratkeilee aika usein ja joskus aamuisin niistän pelkkää verta... Ja tissit on kyllä kipeät, harjoitussuppareita tulee, dementia vaivaa, mielialat heittää, automatkoilla oksettaa jos olen matkustajana ja verenpaine laahaa alhaalla. Hups, olihan noita oireita sittenkin jokunen :D Mutta liitoskivut, ne antasin pois ihan milloin vain..! Kaiken muun kestää ihan hyvin.

Ratsastuksen lisäksi ajattelin aloittaa toisena liikuntalajina uinnin. Kävisi aina kerran-pari viikossa läheisellä uimahallilla uimassa (mun asunnolta uimahallille matkaa ehkä 1 km). Ratsastus ei ole mulle enää niinkään kunnon liikuntaa, syystä että mä vaan köpöttelen mielen ja kehon virkistykseksi, enkä tee siellä selässä juuri mitään :D Uinti siis kuulostaisi itselle ihan passelilta liikunnalta, tietysti eihän sitä ennen kokeilemista tiedä :) Lenkkeily olisi kivaa vaan minkäs teet. Niin ja nyt sain jumppapallon lainaksi mummiltani, joten senkin kanssa varmaan tulee jotakin keksittyä. Ja toki fysioterapeutin venyttely ja jumppaohjeet on käytössä jo :)
Mitenkäs muut raskaana olevat liikkuu näin raskausaikana? :) Oletteko huomanneet mitään ongelmia liikunnan suhteen?

tiistai 19. helmikuuta 2013

Avautumista ja mielialojen vuoristorataa

Tänään ajattelin rustailla sellaisen "avautumispostauksen" normaalin kuulumispostauksen sijaan. Muutamat asiat on tässä pyörineet omassa päässäni jo jonkun aikaa, joten ajattelin nyt pohdiskella niitä tänne blogin puolelle. Huomioittehan lukijat, että esitän tässä vain omia ajatuksia ja mielipiteitäni, enkä tarkoita ketään loukattavan tällä postauksella :) Sanon tämän nyt sillä etukäteen, että ei kukaan ota mitään henkilökohtaisesti itseensä, puhun asioista ihan yleisellä tasolla vain :)

Mutta itse asiaan sitten. Viime aikoina olen kovasti pohtinut mm. äitiyttä, vanhemmuutta yleensäkin ja jonkinlaista "materiashowta" liittyen lapsen tuloon. Tavallaan välillä netissä seikkaillessani ja lehtiä lueskellessani olen tuntenut huonoa omatuntoa tai jonkinlaista "alemmuuden" tunnetta, koska olen opiskelija ja olen oikeastaan kaikki vauvan tavarat saanut ilmaiseksi lähipiiriltä. Jotenkin tuntuu, että jotkut ihmiset tavallaan pitävät itseään parempina vanhempina, koska ostavat lapselleen kaikki vaunuista pinnansänkyihin uutena ja kun heillä on "varaa" tuhlata tulevaan lapseen. Shoppaillaan läpi Ikeat ja kaikki kalliit vauvatavaraliikkeet, voidaan valita kymmenistä eri kalliista vaunuvaihtoehdoista jne. En tarkoita, että se olisi väärin millään tapaa, ei todellakaan ole. Tottakai tavallaan olen kateellinen niille, jotka voivat kaiken ostaa "tuosta noin vaan" ja vauvaan on varaa käyttää etukäteen jopa tuhansia euroja. Ei minulla tule olemaan siihen mahdollisuutta.
Mutta. Vaikka välillä tulee "alemmuuden" tuntemuksia yms, niin silti tiedän, että tulen olemaan omalle lapselleni yhtä hyvä äiti kuin kuka tahansa muukin. Vaikka en asu omakotitalossa vaan kerrostalokaksiossa, johon en saa edes omaa vauvanhuonetta. Vaikka en voikaan käyttää isoja summia emmaljungan tmv. vaunuihin. Vaikka en voi käyttää tuhatta euroa vauvan tarvikkeisiin ja vaatteisiin ja vaikka minulla ei ole esimerkiksi edes työpaikkaa. Niin silti, kaikesta huolimatta, olen lapselleni se paras äiti, mikä hänellä voi olla. Ja vaikka en olisikaan varakas, niin silti lapseltani ei tule puuttumaan mitään, mitä hän tarvitsee. Hyvä vanhemmuus ei ole rahasta kiinni. Raha ja varallisuus ei tee kenestäkään yhtään parempaa äitiä tai isää. Se, miten paljon vauvaan on varaa käyttää, ei ole mittari hyville vanhemmille.

Toinen asia, jota olen miettinyt on hehkuttaminen asioista. Tässä vähän sama asia kuin edellisessä. Olenko "huonopi" äiti, koska en hehkuta miten ihanaa on raskaus ja tuleva vauva? Kun en pursua ylitsevuotavaa iloa ja onnea? Olenko "huonopi", kun lapseni ei varsinaisesti ole suunniteltu ja sitä ei ole yritetty oikeasti?
Uskon ja tottakai tiedän, että en ole. Rakastan jo nyt tulevaa lastani enemmän, kuin mitään muuta tässä maailmassa. Olen järjettömän iloinen ja onnellinen tulevasta pienestä kääröstäni. Olen onnellinen ja iloinen tuosta kasvavasta mahasta ja pienistä potkuista, jotka päivittäin muistuttavat, että sisälläni kasvaa jotain mittaamattoman arvokasta. En vain itse ole sellaista tyyppiä, joka innoissaan haluaa kertoa ja hehkuttaa sitä. Olen enemmän sellainen "hiljainen onnellinen". Tunnen suunnatonta onnea, mutta en yleensä pue sitä millään tapaa sanoiksi.
Ja vaikka lastani ei ole tarkoituksellisesti ja varsinaisesti yritetty, on hän aivan yhtä toivottu kuin kenen tahansa muunkin lapsi. Yhtä toivottu ja iloinen asia, kuin lapsi sellaisille, jotka ovat vaikkapa pitempään yrittäneet saada vauvaa. Tietysti pitempään yrittäneillä vaikkapa sen plussan saaminen testiin on varmasti paljon iloisempi ja jännittävämpi asia, kuin mitä se oli minulle. He ovat odottaneet sitä tosissaan ja halunneet sitä pitkään. Minulle plussaus oli yllätys. Mutta, se oli iloinen yllätys. Ja heti alusta lähtien pieni elämän alku on ollut toivottu ja rakastettu ja sitä hän tulee olemaan koko lopun elämäänsäkin.

Se, mitä haen tällä postauksellani on nyt lähinnä se, että äidin (tai isän) rakkautta, ei millään tapaa vähennä mikään "sivuseikka". Sitä ei mitata varallisuudella tai odotusajan onnellisuudella. Jokainen tuleva vanhempi on varmasti se paras vanhempi omalle lapselleen. Tottakai, on myös niitä tapauksia olemassa, joissa vanhempi ei ole hyvä. Onneksi näihinkin asioihin on olemassa ratkaisuja, mutta en lähde sitä aihetta enempää purkamaan.

Lopuksi sitten ihan vaan parin päivän mietteitä. Mulla on muutaman päivän ollu ihan mielenkiintoiset mielialanvaihtelut. Välillä olen "normaali" minä, tyyni ja rauhallinen. Sitten yhtäkkiä "naps", olen raivona myrskyävä ja vihainen raskaana oleva nainen :D Ja siihen ei paljoa tarvita, ihan pikku asiatkin saa minut suuttumaan hetkessä. Yleensä onneksi nämä "raivomammailut" eivät kauaa kestä ja lepyn suht nopeasti.
Toinen asia, minkä olen huomannut sitten on se, että pahoitan mieleni todella herkästi nykyään. Yksikin vähän "ilkeäsävyinen" kommentti saa päivän pilalle ja mielen matalaksi. Yritän vastata silti hyvällä mielellä ja ystävällisesti, vaikka mieleni tekisikin raivota pää punaisena.
Nooh, jospa nämä tästä sitten (viimeistään synnytyksen jälkeen) tasaantuvat :D

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kuulumisia ja hevosteluhommia

Rennosti on tullut otettua viikonloppu ja ihan hyvä niin. Eilen käytiin katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto - elokuva, ja oli kyllä hyvä! :D Sai ainakin nauraa ihan kunnolla. Elokuvan jälkeen vietettiin sitten rauhallista iltaa, katseltiin telkkaria ja tehtiin grillileipiä :)
Ennen viikonloppua kävin muuten myös hakemassa hoitopöydän kaveriltani. Oli oikein näppärä hoitopöytä, todella tukevan oloinen ja mulle sopivalla tasolla, ei tarvitse lainkaan esim. kumarrella, eikä myöskään ole liian korkea. Hoitopöytä oli kahdesta eri osasta, lipasto-osa ja hoitotaso. Hoitotaso siis on irroitettava, joten kun sitä ei enää tarvitse, voi hoitopöydästä tehdä tavallisen lipaston :)

Eilen kävin sitten pitkästä aikaa oman hevosen selässä köpöttelemässä ja oli taas ihanan terapeuttista niin henkisesti kuin fyysisesti :) Ratsastuksesta en todellakaan tule ihan äkkiä luopumaan, vasta sitten harkitsen asiaa, kun selkään ei pääse muuten kuin nosturilla ;D Sitä päivää tosin saanee odotella vielä, yhä ainakin jakkaralta noustessa selkään pääsy on yhtä helppoa kuin ennen ratsastustakin.
Monet on minulle ihmetelleet, että eikö ratsastus ole jo tässä vaiheessa tosi hankalaa ja vaarallistakin. Voihan se olla sitä vaarallista ainakin (hevosharrastushan nyt ei muutenkaan ole turvallisin laji :D), tiedän putoamisriskin. Mutta, luotan meidän hevosiimme. Lisäksi oma tasapainoni ei ole mahan myötä millään tapaa huonontunut, joten luotan kyllä siihenkin. Tietysti mihinkään ei 100% voi luottaa, etteikö jotain kävisi, mutta ihan samalla periaatteella joka kerta ulos mennessänikin otan sen riskin, että vaikkapa liukastun pihalla tai jään auton alle. Tietyissä rajoissa raskaana ollessakin pystyn ihan hyvin rakkaasta harrastuksestani nauttimaan :) Lisäksi, se pitää minun mieleni ja fyysisen kuntoni kunnossa, joten miksi siitä luopuisin :) Lähes ainoa liikuntamuoto, joka pitää inhottavat liitoskivut poissa tai ainakin helpottaa niitä. Ja neuvolatätikin on jopa kannustanut tässä asiassa, tottakai käskenyt toimia varovaisuutta noudattaen :)


Hankaluuksiakaan ei ole ilmennyt, masu ei ole tosiaan tiellä ollut kun jakkaraa käytän apuna selkäännousussa ja luultavasti ihan kohta myös alas tullessa. Joillakin raskaana olevilla, jotka ratsastavat, ilmenee mm. kipuja tai ikäviä tuntemuksia ratsastuksen aikana. Itse olen näiltäkin välttynyt, luultavasti siksi, että osasin jo ajoissa ruveta ottamaan ratsastuksen kanssa rauhallisesti. En hömpsyile nopeita askellajeja kuin silloin tällöin ja niitäkin hyvin pienissä pätkissä. Joka kerta kuuntelen omaa kroppaani ja sen merkkejä ja tarvittaessa osaan lopettaa ratsastuksen jos siltä tuntuu. Sama homma myös siinä, että kuuntelen hevosta ja jos se osoittaa merkkejä siitä, että viisaampi tulla alas selästä, niin silloin tulen, enkä ota riskejä, että jotakin tapahtuisi :)
Ihan loppuvaiheessahan ratsastus tulee jäämään pois, koska se voi avata paikkoja ja käynnistää synnytyksen. Mutta sitten kun en enää ratsastaa voi, on meillä onneksi tuo pikku poni tuolla, jonka kärryille voin mennä istumaan  ja köröttelemään :D Ja siskon hevosella Helunallakin voi körötellä tietysti kärryillä ja reellä :)

Pieni pullea paketti :)
Tarkoitus oli vielä yhdestä aiheesta avautua ja höpistä tässä, mutta jätän sen nyt toiseen postauskertaan niin ei ihan romaania tule tästä :) Niin ja jotakin olen vähän lukijoidenkin varalle mietiskellyt mutta niistä sitten tosiaan toisella kertaa ;)

tiistai 12. helmikuuta 2013

23. raskausviikko, fysioterapiaa, hierontaa ja muuten vain oleskelua

Eilen kävin siis siellä fysioterapeutilla. Oli ihan mukava käynti, vaikka kestikin vain puolisen tuntia. Käytiin paljo läpi erilaisia venytys- ja liikutaohjeita, joita minun tulisi nyt tehdä. Ne on muutenkin, kuin selän vuoksi, hyödyllisiä raskausaikaa ajatellen. Sitten käytiin läpi vähän ryhdin ylläpitämistä ja sain siihenkin hyviä neuvoja. Kävimme lisäksi läpi hengitystekniikkaa synnytystä ajatellen ja fysioterapeutti kehotti yöllä nukkuessa pitämään tyynyä jalkojen välissä (kun kyljellään nukkuu), sekin ilmeisesti helpottaa kipuja ja on avuksi. Suositteli sitten vielä käymään hierojalla ja kävinkin heti fysioterapian jälkeen varaamassa hieronta-ajan.

Hierojalle pääsin sitten jo heti tänään, mikä oli kiva juttu. Ja teki kyllä hyvää! Aivan mahtavaa, hieroi kädet, hartiat, niskat, yläselän ja keskiselkää. Alaselkäähän ei raskausaikana saa hierottaa keskenmenoriskin takia, lisäksi se voi ärsyttää löystyviä liitoksia kun lantion alueelta luuliitokset löystyy. Mahalleen en luonnollisesti voinut hierontapenkissä olla, joten sain istua tuolilla, kasvot siitä hierontapenkin jutusta laitettuna samalla tapaa kuin mahalleen maatessa ja kädet sit sivuilla rentoina. Hyvin onnistui niinkin. Suosittelen ehdottomasti raskaana olevillekin hierojalla käyntiä :) Ensi viikolla sitten jo uudestaan. Lopuksi laitto mulle vielä sitten lopuksi kinesioteippaukset selkään, koska sitä alaselkää ei hieroa voinut. Teippausten pitäisi myös auttaa lihasjumeihin :)

Muuten olen tässä jo jokusen päivän ottanut ihan vaan rennosti. Sairasloma jatkuu nyt näillä näkymin, tarkoitus kyllä olisi koululla joku kaunis päivä piipahtaa, ainakin jatkosta sopimassa. Luultavasti nyt sitten kirjoitan eropaperit helmikuun lopulla. Saas nähdä mitäs sitä sitten parille kuukaudelle keksii, ennen kuin mammaloma alkaa.
Masusta otin muuten nyt uutta kuvaa, olkaapas hyvät. Ei oo paljoa "paisunut" edellisestä kuvasta, tuommoinen söpö pallukka se on :) Huomatkaa "hieno" notkoselkäni... Suurimpia syitä miksi selkä kipeytyy :D

22+5
Tänään piipahdin kirpputorilla mutkan, jos oisi jotaki vauvanvaatteita löytynyt. Ei löytynyt tällä kertaa, itselle tarttui mukaan kaksi paitaa. Toinen on tuossa ylläolevassa kuvassa päällä ja toinen oli sit kanssa sellainen perus musta/harmaa raidallinen paita, pitempää mallia. Kumpikin sopivat mainiosti mammapaidoiksi :)
Pikkuinen on muuten kova liikkumaan, mahdoton mylläys on varsinkin parina päivänä jo ollut :) Ja liikkeet näkyy jo kivasti masun päälle asti! :) Yöt kuitenkin on rauhallinen, ainakaan itse en oo heräilly yöllä vauvan potkimiseen. Illalla ennen nukkumaan menoa yleensä myllää kyllä kovastikin :D


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Järjestelyä yhdessä jos toisessa asiassa

Tänään tuli käytyä siellä psykologin juttusilla. Oli ihan hyvä käydä, sai kartoitettua tilannetta ja hieman aukaistua kaikkia asioita. Kuitenkin jäi hieman sellainen maku, että ei jotenkaan ihan täysin ottanu se psykologi tätä tilannetta tosissaan, selvää kuitenkin oli että mulla on jonkinlainen uupumustila niin henkisesti kuin fyysisestikin. Noh, ensi viikolla perjantaina sitten vielä uudelleen.

Tänään on myös ollut sen suhteen huono päivä, että olo on tuntunut tänään lähinnä valaalta. Tuntuu, että alkaa paisua joka ilmansuuntaan, vaikka vasta eilen eräs tuttu kaupassa tokaisi että ei minusta edes huomaa (paitsi vatsasta), että olen raskaana. Mutta itsellä on se fiilis, että leviää koko ajan ja ei jotenkaan ole tottunut siihen, että oma vartalo tuntuu jokseenkin vieraalta. Pakko muuten sanoa, mutta nyt, kun neuvolassa mitattiin painoksi se 60 kg niin ensimmäistä kertaa mulla paino alkaa 6:lla :D Koskaan en oo painanu "näin paljoa", vaikka eihän tää vielä ois muutenkaan minun pituiselle ihmiselle paino eikä mikään :D Mutta jotenkin sitä on ollut aina hieman tarkka omasta kropasta. Mutta eiköhän näihin muutoksiin totu pikkuhiljaa ja kun tietää, että aika varmasti kroppa palautuu synnytyksen jälkeen lähes entiselleen :)

Tänään tavaroita järjestellessä vähän kattelin siinä mitä kaikkea vauvan tavaraa multa jo löytyy. Todella paljon on tullut säästettyä rahaa ja itse olet tähän mennessä ostanut vaan jokusen vaatekappaleen. Allapa nyt ensin listaa jo hommatuista/saaduista tavaroista ja sitten jokunen kuva, joita tuossa samalla nappailin :)

- Brio yhdistelmävaunut (ex-anopilta)
- turvakaukalo (kaverilta, samaten kaikki seuraavat...: )
- amme
- pinnansänky + patja
- rintareppu
- sitteri
- hoitopöytä
- vauvanvaatteita
- makuupusseja 2 kpl
- unipussi
- peittoja, pussilakanoita, harsoja, vaippoja

Ja sitten niitä kuvia.....

Sitteri

Leikkialusta, jossa lelukaaert

Pinkki amme! :D

Tässä näitä vauvanvaatteita. Ite oon ihan rakastunu noihin Muumi kamppeisiin (niitä oli tuolla enempiki), sit tohon pinkkiin Simba fleece-haalariin ja tuohon leopardikuvioiseen haalariin :D

Tässä kaapista kuvaa. Vasemmassa reunassa on alimmaisena läjässä kaksi makuupussia ja niiden päällä kolme peittoa (on siis varaa valita :D) sitten muita juttuja, lakanoita, pussilakanoita ja harsoja

Sitteri ja päällä rintareppu

Tuttejakin on jo pari kappaletta :)

Unipussi. Tää oli ihana :)

Talvihaalareita. Oma lempparini on tuo valkoinen, siinä on hupussa söpöt korvatkin :) Luultavasti tuota oranssinkeltaista ei tule käytettyä, ei ole niinkään minun värini :D


Tästä lisäilin nyt kuvan, tää on mun kirppislöytö. Maksoi 0,50e. Söpöt Dumbo kuvat :)


Ja tämä mun H&M:ltä ostettu ihana pukusetti, oon ihan rakastunu tähän :D Jotenkin niin suloinen :)
Muista kamppeista ei nyt oo kuvaa, osa on vielä hakemattakin :) Mä totesin, että vaikka näytti, että tässä mun kämpässä on paljon kaappitilaa, niin silti tuntuu että se ei riitä sittenkään mihinkään :D Mulla on itelläkin niin paljon vaatteita ja tavaraa, että ahtaaksi käy... Tietysti osa tavaroista tulee vauvan synnyttyä käyttöön ja eivät enää vie tilaa kaapissa, mutta kuitenkin... Arvelin ehkä kuitenkin erikseen ostaa vauvan vaatteille oman lipaston :)

tiistai 5. helmikuuta 2013

Neuvola 21+4

Neuvolassa käyty ja kaikki oli jälleen ookoo. Verenpaineet oli 106/59, eli sentään nousseet viime kerrasta :D (viimeksi 93/49) Joskin flunssa kuulemma nostaa hieman noita paineita. Paino oli tasan 60 kg, elikkä noin 4 kg on tullut lähtöpainosta. Ipanan syke oli 140+, eli "tyttösykkeet" alkaa pikkuhiljaa olla :D Liikkeet ++, kovasti pieni siellä taas potki ja viuhkasi, meinas vähän sydänäänet jo jäädä kuulematta kunnolla ku toisella oli hauskaa :D Sf-mitta oli 16 cm. Ei ihan alakäyrillä olla, aika tarkalleen alakäyrän ja "normaalin/keskiviivan/keskikäyrän" puolessa välissä.

Niin, ei se neuvolatäti sitten vielä niitä Kela-lappujakaan antanut :/ Ei kuulemma voinut vielä kirjoittaa raskaustodistusta (vissiin niin päivänpäälle oli sitten sen kanssa), joten siirtyi sit ens kertaan ne. Ja ens neuvola on sitten vasta 7.3, eli saa tässä kuukauden ootella ennen kuin pääsee niitä täyttelee ja saa sen äippäpakkauksen. Harmi sinänsä.. Lisäksi mua ihmetyttää se, että mulle ei ole puolella sanallakaan mainittu mitään perhe-/synnytysvalmennuksista. Kovin moni kuulostaa niissä jo käyvän jne. Neuvolatäti aiko kyl huomenna soittaa mulle, joten kysyn kyllä samalla sitten sitä asiaa.

Positiivinen juttu oli kuitenkin se, että pääsen ens viikon maanantaina fysioterapiaan :) Selkä alkaa olla tosissaan huonona, joten katsellaan sitten fysioterapiassa, että mitä voitas tehdä.
Lisäksi keskiviikkona mulla on psykologille aika, käyn ihan muuten vain nyt juttelemassa siellä tämän hetkisestä tilanteestani.

Sairaslomalle sain nyt jäädä, ainakin tämä viikko on saikkua ja saas nähdä jatkuuko miten pitkälle. Luultavasti helmikuun lopussa käyn kirjoittelee kouluun keskeytyspaperit, voi olla että ei tän mamman selällä enää siellä koulussa paljon hilluta :/ Lisäksi tänään on ollut todella ilkeitä liitoskipuja nivusissa ja häpyluun alueella. Ei yhtään mukavilta tunnu :/

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

21+3 ja sunnuntai

Viikonloppu meni suht rauhallisissa merkeissä, tuli lepäiltyä illat parannellen tätä flunssaa. Vieläkin on ääni paineessa ja nenäkin tukossa, mutta on jo paljon parempi olla. Nenän kyllä sai niistää punaiseksi -.-
Lepäilyn ohessa sitten oli muuttohommia, toimin lähinnä "työnjohtajana" :D Muut roudasi kamoja ja minä kattelin suunnilleen vierestä... :D Toki en tiedä, ei varmaan kukaan olis mun paljo antanu niitä tavaroita kuskaillakaan :D Huomenna sitten jos järjestelisi tavaroita pikkuhiljaa omille paikoilleen :)

Kävin tänään myös vilaisemassa niitä vauvan vaunuja, jotka lapseni isän äiti oli hommannut. Oli kyllä erittäin näppärän näköiset, Brion yhdistelmävaunut. Vaunut oli kuin uudet! Todella kivat ja siistin näköiset. Tarkkaa mallia en tiedä, ei tullut niin tutkittua :D Kunhan ne itselleni joskus kiikutan niin pitää kuvailla sitten :) Tummansiniset vaunut, ja ne sai erittäin hyvin pakettiin, joten tulee olemaan hyvä kuljettaa myös mukana autossa. Ei ole uudet vaunut, ne on olleet yhdellä pienellä käytössä, mutta sepä ei haittaa mitään :) Ihanaa, taas yksi isohko hankinta, jossa säästi erittäin paljon rahaa.

Perjantaina kävin myös hakemassa uuden äitiystakkini, joskin sekin on kirppislöydös ;) Musta, H&M Mama villakangastakki, aivan ihana päällä. Mahalle on paljon tilaa, joten tulee mahtumaan kevään ajan erinomaisesti. Oli mukava päällä ja miellyttävän näköinen. Netistä kaivelin kuvankin, tuommoinen siis:

Takki oli myös sen suhteen hyvä, että tarvittaessa pakkasilla mahtuu alle lisääkin vaatetta jos siltä tuntuu :)

Huomenna olisi sitten neuvolassa käynti heti aamulla. Jospa sieltä sais jo pikkuhiljaa niitä KELA:nkin lappusia, pääsisi pian niitäkin täyttelee ja saisi sitten sen äitiyspakkauksen :) Tietysti voi olla että siirtävät niiden lappujen antamisen vasta ensi kertaan, mut ei millään malttaisi maaliskuulle asti odotella, kuitenkin se 154 päivää raskautta tulee suht pian jo täyteen, neljän päivän päästä.
Siitä puheen ollen, tänään olisi sitten enää 130 päivää laskettuun aikaan. Huih, menee tää aika äkkiä... :)

En muista puhuinko aiemmin jo blogissani aiheesta, mutta itse aion käyttää äitiyspakkauksen laatikkoa ensisänkynä. Eräs tuttuni on luvannut ommella siihen reunukset ym minun mieleiseksi ja olenkin innoissani jo katsellut erilaisia reunuksia netistä :) Aikooko muut käyttää äp:n laatikkoa ensisänkynä? Jotkut on blogeissaan varmaan maininneetkin, mut kyselen nyt täälläkin :)

Viime päivinä muuten kotidopplerilla kuunnellessa muksu on ollut todella omapäisellä tuulella :D Ei meinaa millään antaa kuunnella, potkii jatkuvasti anturia ja karkaa alta tai kääntyy huonoon asentoon :D maksimissaan antaa 5-10 sekuntia kuunnella jumpsutusta läheltä ja niin et se selkeään kuuluu, sitten kääntyy niin että se kuuluu todella hiljaa ja saa taas metsästellä. Tai sit just liikehtii ja potkii doppleria niin, että korvat särkyy :D Omapäinen ipana vissiin tulossa ;)