Eka hammas & äipän palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä

Viiville on viimein puhjennut eka hammas! :) Suuremmin ei oo ees neiti kiukutellu nyt, mikä on vaan hyvä juttu.

Sitten postauksen pääaiheeseen, eli minun palautumiseeni raskaudesta ja synnytyksestä. Itse koen, että olen palautunut aika hyvin. Ennen raskautta painoni oli 56,5 kg. Ennen synnärille menoa painoa oli kertynyt 74,8 kiloa, eli raskauskiloja tuli 18,3 kiloa. Minulle se oli paljon se. Laitokselle kiloista jäi 6-7 kg ja sen jälkeen paino tippui ekat viikot hurjaa vauhtia, jopa 3 kg reilussa vuorokaudessa. Nuo kilot kuitenkin varmaan oli hyvin pitkälti turvotusta, siksi ne tippui niin nopsaan.

Tän varmaan voisi sanoa lähtötilanteeksi. Tää on otettu muistaakseni samana päivänä kun kotiuduttiin laitokselta. Hyvin turvonneena vielä x) Painoa tässä lienee se 67-68 kiloa.

Muutoinkin palautuminen meni tosi hyvin, kohtu supistui nopsaan takas ja jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, et ihan kuin en olisi synnyttänyt lainkaan. Jos joku ei muista, niin repeämiä ei tullut pahasti, kolme tikkiä vain sain.

Tämä kuva on otettu kolme viikkoa synnytyksestä. Kiloja en muista paljon lie ollut, mut reilut 60 kg kuitenkin. 

Beautiful body - haasteen aikaan näytti tältä.

Imetys joudutti palautumista tosi hyvin. Käytännössä en tehny muuta kuin imetin ja kilot tippu tasaseen. Jossain vaiheessa stoppasi painon putoaminen, mut myöhemmin sitten loputkin tippui ja nyt tilanne on se, että painan 54 kiloa, eli -1,5 kg vähempi kuin ennen raskautta. Tarkoitus ei ollut tiputtaa ees painoa, kuin siihen mitä olin. BMI on nyt 18,9, eli ihan normaalipainoinen olen. Kiinteytystä kroppa hieman kaipais vielä, mutta muuten olen nykytilanteeseen hyvin tyytyväinen. Housukokokin pieneni 27 koosta 26:een.
Ja miltäkö nykyään sitten kroppa näyttää? No se näyttää tältä:

Huomaa yhä haaleana näkyvä linea negra :D

Raskausarvetkin on haalenneet aika kivasti jo.

Palautumisesta sen verran mainitsen, että vatsalihakset ei ihan halunneet palautua ennalleen, niiden välissä meinaan on rako edelleen :D Mut kuulemma sen saa treenaamalla umpeen :) Ja raon jääminen ei johtunut siitä, et oisin aloittanu vatsistreenit liian aikasin, kun en oo moisia aloitellu ollenkaan :D
Mut semmoista siis, aika hyvin on tullut omasta mielestä palauduttua ja ilman isompaa treenaamista. Toisaalta olen perinyt äidiltäni ruumiinrakenteen, äiti on kans luonnostaan hoikka. Imetys on ollut varmasti se suurin tekijä kilojen tippumisessa ja siinä sivussa liikuntamuotoina on ollut ratsastus ja vaunulenkit. Lisäksi en ottanut isompaa stressiä siitä, että lähteekö kilot vai ei :)

8 kk neuvolakuulumiset ja herkkukeiton resepti

Meillä oli 8 kk neuvola siis viime perjantaina ja uudet mitathan oli: 8160 g, 70,5 cm ja pipo 44 cm. Hyvin siis on neiti kasvanut. Lääkäri antoi erikoismaininnan erittäin siististä ihosta ja kehui että on ihanan pirteä ja iloinen tyttö. :)
Meille ei muuten sen ihmeempää kuulu, päivät rullaa etiäpäin ja niin edelleen ;)

käytiin kiikkumassa yks päivä, Viivi tykkäs! :)

Niin ja otsikossa mainitsin herkkukeitosta. Tosiaan kokkailin tänään yhtä keittoa ja siitä tuli (vaikka itse sanonkin), ihan jäätävän hyvää. Siispä jaan reseptin teillekin, kannattaa kokeilla! :) Ohjeesta riittää n. 4-6 syöjälle.

Tarvitset...:

250 g jauhelihaa
1/2 sipuli
1 litra vettä
2,5 dl farfalle pastaa
1 pss (200 g) keittojuureksia
n. 1/2 prk valkosipulitomattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
1,5 tl pizzamaustetta
ripaus basilikaa

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää sinne kasvisliemikuutio ja farfalle pasta. Ruskista tässä välin jauheliha + sipuli (sipuli hienonnettuna pieneksi). Jauhelihaa voit hieman maustaa oman maun mukaan, itse maustoin jauhelihamausteella & paprikajauheella. Kun olet ruskistanut lihan ja sipulin, lisää ne ja keittojuurekset kattilaan. Seuraavaksi lisää tomattimurska (tomattimurskaakin voi käyttää sen verran kuin itse tykkää & voi käyttää halutessaan myös esim. chilillä tai yrteillä maustettua murskaa, tai vaikka maustamatonta) ja pizzamauste & basilika. Anna kiehua vielä hiljalleen kunnes pasta on riittävän kypsää. Ja eikun lautaselle ja nauttimaan ;)

Vesipeto-Viivi 8 kk ja asiaa imetyksestä.

Viivi täytti maanantaina 8 kk ♥ Niin iso tyttö jo! Meillä on perjantaina neuvolalääkäri, joten silloin saadaan tietää miten on neitonen kasvanut!

Viivistä on kuoriutunut melkoinen vesipeto. Käytiin viime keskiviikkona ja nyt tänään neitosen kanssa uimassa ja voi että hän tykkää! Innoissan loiskii, läiskyttelee, potkii jne. Hyvä että saa koko typyä pidettyä paikoillaan :D
Ollaan käyty uimassa kummitätini kanssa hänen työpaikallaan, Kuntoutuskodilla. Siellä on sellainen terapia-allas (max. syvyys 1,4 m), jossa on tosi hyvä olla pienen kanssa. Vesi on 32 asteista ja veden klooripitoisuus on pienempi kuin esimerkiksi täällä uimahallissa.

Viivi muuten oppi eilen istumaan itse ilman tukea :) Pikkuisen pitää vielä vähän katsoa kun innostuessaan heiluu niin, et meinaa kipata selälleen tai naamalleen, mut muuten hyvin jo istua nököttää ja leikkii :)

Sitten muihin aiheisiin. Ajattelin nyt hieman kertoilla ajatuksiani imetyksestä ja miten meidän imetystaipaleemme on sujunut.

Minä imetän vielä Viiviä ja toistaiseksi en ole lopettamassa vielä. Joskin meidän tissittelyt ovat vähentyneet jo siihen, että Viivi käy tissillä päivisin n. 1-3 kertaa ja yöllä kerran. Kerrat riippuu vähän päivistä ja nyt ainakin on aika huonosti kelvannut, kun ilmeisesti hampaiden tulo kiusaa (tummat viivat jo ainakin alhaalta bongattu). Yhä olen vähän sillä mielellä, että sinne vuoden ikään saakka mentäisi.
Viivi juo korviketta pullosta ja sitä menee varmaan yhtä paljon kuin rintamaitoa.

Imetyshän jakaa mielipiteitä ja täytyy sanoa, että se on tässä taipaleen varrella jakanut omaa mielipidettäkin aika paljon. Välillä tulee tunne että voitas kyllä lopettaa jo koko homma, välillä taas Viivin ollessa esim. surullinen, ei tahtoisi viedä toiselta pois sitä lohtua mitä hän saa.

Olen kuullut jo aika monesti että eihän Viivi enää tissiä tarvii kun on jo niin iso tyttö. Toisaalta Viivi on vielä vauva. Hän on vauva vielä 4 kuukautta.

Tunnen ylpeyttä siitä, miten ollaan jatkettu monista vaikeuksista huolimatta tätä imetystaivalta tänne saakka. Alunperin, ennen Viivin syntymää, ajattelin, että imettäisin maksimissaan sen puoli vuotta. Välillä oli sellaisia vaikeuksia, että näytti ettei imetys jatku muutamaa kuukautta kauempaa.

Muutamia kertoja tän taipaleen aikana olen myös kuullut sitä kuinka "imettävät äidit ei pääse lähtemään ikinä minnekään". Hyvin minä olen päässyt. Yhteen väliin se oli hankalaa Viivin pullolle hylkimisen vuoksi, mutta silloin mulla toisaalta ei ollu tarvettakaan lähteä minnekään pitemmäksi aikaa. Imetys ei ainakaan mun kohdalla ole mun elämässä mitään estänyt.

Helpointa varmaan on ollut se, että mulla on ruoka kulkenu aina mukana ja sopivassa lämpötilassa. En olisi tosiaankaan jaksanut mitään öisiä pullorumbia tai muuta vastaavaa. Helppoa kun on toisen saanyt vaan nostettua viereen syömään. Mä olen niin unta rakastava ihminen :D

Tästä tuli nyt todella sekava sepustus, mutta koittakaa kestää :) Saa esittää tarkentavia kysymyksiä halutessaan!