Mulla on ollut alaselkä/lonkka nyt ihan tajuttoman kipeenä, tänään autolla ajaessa joka kerta kytkinjalkaa, vasenta siis, käyttäessä piti irvistää kun teki niin kipeää. Yönkin nukuin hirveän huonosti, kyljen kääntäminen onnistui itku kurkussa ja tuntu että ei mikään asento taas ole hyvä. Lisäksi joka kerta asentoa vaihtaessa kuuluu selästä ja lonkasta kamala naksuminen ja rutina. Sohvalta nousu on ihan yhtä tuskaa. Särkylääkettä en vielä ole ottanut, mutta yöksi on varmaan pakko ottaa, että sais ees hiukan nukuttua... Jos saisin valita niin kaikki nämä kivut antaisin milloin vain pois! Nyt on ihan mahdottomaksi yltynyt taas nuiden kipujen kanssa ja kieltämättä kovasti toivon että tää loppuaika menis jo nopeasti :/ Jos jollain hyviä vinkkejä näiden helpotukseen niin mielellään otan vastaan! Jumppaa ja kylmägeeliä on käytetty, ne jotaki helpottaa... Jyvätyynyn arvelin käydä hommaamassa, kun vaan jostain sellaisen löytäisin.
Niin, nuo kivut on aina aamulla pahimmillaan, yöllä jostain syystä kipeytyy paikat. Iltaa kohden yleensä helpottaa sitten... Joten jos jotain neuvoja miten yö ajaksi voi helpotella noita niin kertokaa. Tyyny on aika usein jalkojen välissä, vaan se tahtoo aina karkailla sieltä...
Kuulostaa ehkä kamalalta sanoa näin ja varmaan joku saattaa tästä "loukkaantuakin", mutta suoraan sanoen, en lähtisi tähän yhdeksän kuukauden hommaan ihan äkkiä uudelleen. Tiedän, miten paljon tässä maailmassa on niitä, jotka toivovat kovasti raskautta, mutta itselle tää raskausaika on ollut niin isolta osin yhtä helvettiä, että ei paljon naurata.. Voikin siis olla, että tämä lapsi jää ainoakseni. Suunnilleen ainoat asiat, mistä raskausaikana olen nauttinut on vauvan liikkeet ja tieto siitä, että sisälläni kasvaa ihana pieni, rakas ihminen ja sit toisaalta kaunis, pyöreä raskausmasu on myös ollut ilahduttava asia. Koskaan en elänytkään haavemaailmassa että raskaus olisi jotenkin helppoa tms, mutta kieltämättä tämä kipujen ja vaivojen määrä on yllättänyt jollain tapaa.
Miehelläni kuitenkin on edellisestä suhteesta lapsia, joten tällä pikku neidillä on jo sisaruksia. Itse tulen mieheni lasten kanssa erittäin hyvin juttuun ja he ovat minulle todella rakkaita ja tärkeitä. Hekin muuten jo innolla odottelevat pikkusisartaan saapuvaksi :)
Tottakai varmasti raskausaikaa jää ikävä ja saattaahan sitä jossain vaiheessa ollakin sitä mieltä että se toinen lapsi olisikin ihana asia, mutta tällä hetkellä omat tuntemukset on sellaisia, että ei kiitos uudelleen.
Mutta näin selvennyksenä silti haluan sanoa, ettei epäselväks jäis, niin tätä omaa rakasta lastani en silti ikinä koskaan mihinkään vaihtaisi ja tuo pieni rakas tuolla masussani korvaa joka ikisen kipujen takia kärsityn sekunnin!
 |
| kuva lainattu, terve.fi |
.JPG)
